"Sanoit hänen olevan nälkään kuolemaisillaan." Johnnie laskeutui satulasta ja alkoi auttaa paarien teossa.
"Ensin luulin niin, mutta sitten näin, että hän on muutenkin sairas.
Hän on luultavasti saanut tuon kirotun vankilakuumeen, poika parka."
"Sitten on parasta, että pidämme itse hänestä huolen. Nuo kubalaiset ovat niin huolimattomia, kuten tiedät. Voimme asettaa paarit hevostemme väliin ja —"
Judson katsahti ylös ja näki, että Johnnie seisoi kuin ukkosen lyömänä, suu auki ja kädet puolivälissä ylhäällä. Sairas puhui nyt kovemmin, ja O'Reilly kuunteli noita katkonaisia ja hajanaisia sanoja kasvoillaan omituisen hämmästynyt ilme.
"Mikä on?" kysyi Judson.
Ensin ei Johnnie liikahtanutkaan, mutta meni sitten sanaakaan virkkamatta sairaan luo ja kumartui tarkastamaan tämän ylöspäin kääntyneitä ilmeettömiä kasvoja. Samassa häneltä pääsi nyyhkytyksen tapainen, tukahdutettu huudahdus, ja hän sulki tuon hennon ja ryysyisen olennon syliinsä.
"Estevan!" huudahti hän. "Estevan! Tämä on O'Reilly. O'Rail-ye! Etkö tunne minua? O'Reilly, ystäväsi, veljesi. Sano Jumalan tähden, mitä ne ovat sinulle tehneet? Katso minuun, Estevan! Katso minuun! Katso minuun! Voi, Estevan!"
O'Reillyn äänessä kuvastui sellainen hätä, kiitollisuus ja intohimoinen sääli, että Judson astui lähemmäksi. Hän huomasi hetkellisen järjen pilkahduksen sairaan silmissä, mutta sitten ne samenivat jälleen ja hourailu jatkui. Hän oli kuullut yhtä ja toista O'Reillystä ja myös nimet Rosa ja Estevan, ja sentähden hän seisoi aivan hiljaa kuunnellen ihmeissään ystävänsä hätäisiä sanoja. O'Reilly puristi poikaa hellästi rintaa vasten ja suuret kyyneleet vierivät hänen poskilleen, kun hän rukoili Estevania puhumaan ja kuulemaan häntä.
"Koeta kuulla, mitä sanon. Koeta!" Huudahduksessa oli tuimaa tuskaa. "Missä on Rosa?… Rosa?… Olet turvassa nyt… Kerro minulle… Olet turvassa O'Reillyn luona… Tulin takaisin… Tulin takaisin sinun ja Rosan luo… Missä hän on?… Onko hän — onko hän kuollut?"
Miehet kokoontuivat jo riveihin ja joukko oli valmis lähtemään, mutta Judson viittasi Lopezia tulemaan paikalle ja kertoi tälle, kuka sairas oli. Eversti astui ripeästi O'Reillyn luo ja pani kätensä tämän olkapäälle.