Branch tuijotti puhujaan kiukkuisesti, mutta muutti sitten käytöksensä ja alkoi suostutella. "Oi, Norine", pyysi hän, "minä en osaa häntä hoidella. Se on aivan mahdotonta. Olen kuolemaan saakka väsynyt ja sitäpaitsi on kelloni koko leirin ainoa, joka käy oikein. En nukkunut silmän täyttä koko yönä, ja nyt saan valvoa tämänkin yön lapsen kanssa. Pienokainen on todellakin soma, katsohan, ja on naisellisen hoidon tarpeessa —"
Norine kohotti teltan lievettä ja viittasi sisään, jossa Estevan Varona makasi hänen vuoteellaan tuijottaen kattoon ja liikutellen huuliaan. "Rouva Ruizilla ja minulla on kyllin työtä tuota poika parkaa hoidellessamme. Hänellä on luultavasti jokin tarttuva tauti, mikäli me tiedämme."
Branch oli äärimmäisen häpeämätön, itsekäs ja säälimätön. "Minä olen myös sairas — paljon sairaampi kuin hän", väitti hän. "Oletko aivan sydämetön? Minähän panin henkeni alttiiksi hankkiakseni sinulle jotakin hyvää syödäksesi —"
"Niin! Naurettavin yritys mitä milloinkaan olen kuullut. Mistä tuo järjetön juoni päähäsi pälkähti?" Norine oli nyt todellakin närkästynyt.
"Tein sen vain sinun tähtesi, ja minusta tuntuu, että vähin vastapalvelus, minkä —"
"Ainoa ehdoton velvollisuuteni on koettaa pelastaa tämä miespoloinen", vastasi Norine lujasti. "Paina jalkoihisi nyt! Ottaisin lapsen, jos voisin, mutta minä en voi."
"Hän kuolee hoidossani", vastusteli Branch.
"Mitä turhia! Hänhän on tervein pikku vauva mitä milloinkaan olen nähnyt. Odotahan, kun saat hänelle ruokaa, niin saatpas nähdä, kuinka hän nauraa sinulle." Norine pujahti telttaansa, ja Branch tallusteli vastahakoisesti tiehensä.
Hän vei pienokaisen ensin Judsonin ja sitten O'Reillyn luo, mutta molemmat kieltäytyivät jyrkästi sekautumasta asiaan, luvaten kuitenkin auttaa häntä ruokakysymyksen järjestämisessä. Lasten hoidosta ylimalkaan he keskustelivat kyllä mielellään, mutta heidän hyväätarkoittavat neuvonsa saivat Branchin vihan vimmoihin, ja hän poistui synkästi kiroillen. Eikä hänen mielestään ollut sekään mikään ystävyyden osoitus, kun toverukset tulivat illalla katsomaan, miten lypsäminen luonnisti — yritys, jota kaikki jännityksellä odottivat, sillä Branch tiesi lehmistä tarkalleen yhtä paljon kuin pikkulapsistakin.
Leslie alkoi nyt huomata, että häntä vastaan oli tehty täydellinen salaliitto, ja hän suhtautui tilanteeseen synkällä murjotuksella. Espanjan kielen taitamattomuus harmitti häntä kuitenkin syvästi, sillä hän olisi mielellään vastannut joka taholta sateleviin kompiin.