Branch suuttui. "Hän on yhtä valkoinen kuin sinäkin ja ehkä valkoisempikin!" tiuskaisi hän. Nähdessään sitten hilpeän välähdyksen O'Reillyn silmissä hän kääntyi poispäin vihaisesti mutisten.
Leslien omituinen suunnitelma sai kummallista kyllä paljon kannattajia, ja monet hänen asekumppaninsa alkoivat puhella, että El Demonio'n pienokainen tuottaisi varmasti onnea, jos se voitaisiin pitää leirissä. Tyttösen ottolapseksi ottamisesta keskusteltiin sinä iltana aivan vakavasti monen nuotion ääressä.
Aamiaisen jälkeen seuraavana aamuna pienokainen kylvetettiin, mistä tärkeästä tapahtumasta oli tieto levinnyt kaikkialle, ja suuri joukko tummia savukeniekkoja seurasi ihaillen ja tarkkaavaisesti Branchin puuhailua Norinen tarjous toimittaa tehtävä oli hylätty. Leslie kuivaili parhaillaan lapsen pehmoisia jäseniä, kun hänet äkkiarvaamatta keskeytettiin.
Jacket oli selvinnyt matkastaan täysin onnellisesti, ja sen sijaan että hän olisi tuonut mukanaan sotilaskomennuskunnan, oli hänellä lapsen vanhemmat seurassaan, mikä olikin paljon järkevämpää.
Kauppias saapui vaimoineen kaikessa hiljaisuudessa varoittamatta ketään tulostaan ja tuhlailematta kohteliaisuuksia kotinsa ryöstäjille. Kuullessaan lemmikkinsä kimeän ja kärsimättömän äänen he syöksyivät paikalle kuin kaksi kotkaa taivaan pilvistä. Branch katsahti ylös kuullessaan tulijain nopeat askeleet ja näki samassa vento vieraan naisen rientävän ojennetuin käsin ja tuskallisesti parahtaen häntä kohti. Nainen sieppasi lapsen sanaakaan sanomatta hänen käsistään ja painoi sen ruskealle, täyteläiselle povelleen.
Leslie nousi aikoen panna kiukkuisen vastalauseen vieraan väkivaltaista käytöstä vastaan, mutta joutui juuri paraiksi lapsen raivostuneen isän hyökkäykselle alttiiksi. Hän kaatui ehtimättä ajatella mitään ja näki ympärillään vain raivoisasti heiluvia jalkoja ja nyrkkejä, jotka kaikki tähtäsivät häntä kohti, häntä potkittiin, lyötiin, revittiin ja raastettiin kaikin mahdollisin tavoin, kunnes hänen ystävänsä tulivat hätään ja vapauttivat hänet. Noustuaan hän näki edessään pienen, pyöreän espanjalaisen, joka oli nyt kääntynyt poispäin ja suudella mäiskäytti intohimoisesti lapsen selkää ja niskaa, jotka näkyivät äidin sylistä.
Norine kuuli myös metelin, joka oli niin äkkiarvaamatta rikkonut sunnuntaiaamun rauhan, ja hän kiiruhti katsomaan mitä oli tekeillä. Kun hän tuli paikalle, selittivät miehet parhaillaan yhteen ääneen kauppiaalle ja tämän vaimolle, miten lapsenryöstö oli oikein tapahtunut ja ettei kukaan ollut tarkoittanut tehdä mitään pahaa heidän lemmikilleen. Asia selvisi lopulta kokonaan, mutta lapsen äiti ei voinut olla sittenkään luomatta Lesliehen murhaavia katseita.
Isä oli kuitenkin järkevämpi ja kun hän oli todennut, että lapsi oli täysin terve, ei hänen kiitollisuudellaan ollut mitään rajoja. Hän syleili kaikkia, jotka olivat lähettyvillä. Hän suuteli Norinea, O'Reillyä ja Judsonia, yrittipä hän käydä Lesliehenkin käsiksi samassa ystävällisessä tarkoituksessa, mutta tämä ymmärsi väärin ja puikki pakoon. Välittämättä rahtuakaan siitä, että nämä samat miehet olivat väkivalloin tyhjentäneet hänen puotinsa ja ryöstäneet hänen rakkaan lapsensa, hän jakeli heille auliisti kaikki rahansa ja mitä hänellä vain sattui taskuissa olemaan. Lyöden rintaansa hän pyysi heitä osoittamaan hänelle sen suuren kunnian, että he tulisivat San Antonio de los Banokseen ja ottaisivat haltuunsa hänen koko maallisen omaisuutensa ja polttaisivat sitten hänen kauppansa.
Jacket oli myös suuren huomion esine, ja siitä voi olla varma, että hän kehui ja kerskui määrättömästi matkastaan kertoessaan.
"Tuo kaupunginpäällikkö oli minulle hiton kohtelias", kertoi Jacket, "ja kaikki ihmiset sanoivat, että minä olen maailman urhoollisin poika. Lähtiessäni sain ainakin tuhat sikaria, ja kun ratsastin kaupunginpäällikön asunnon ohi, tein minä kunniaa ja huusin minkä kurkusta lähti: 'Eläköön vapaa ja itsenäinen Kuba, eläköön!' Ja kaikki nauroivat kuin helvetti. Siellä ei oltu luultavasti milloinkaan ennen nähty ketään minun laistani."