Iltapäivällä, kun kauppias ja hänen vaimonsa hankkiutuivat kotimatkalle, kokoutui suuri joukko vallankumouksellisen armeijan sotureita toivottamaan heille onnellista matkaa ja katsomaan vielä kerran pienokaista. Äidin pelko oli jo muuttunut äidin ylpeydeksi ja hän kuunteli hymyillen kohteliaisuuksia, joita tuhlailtiin hänen lemmikilleen, ja vastaili sattuvasti niihin, jotka oli tarkoitettu hänelle itselleen. El Demoniokin sai suudella lasta hyvästiksi. Kauppias oli leiriin saavuttuaan saanut kuulla paljonkin tuosta omituisesta amerikkalaisesta, ja pyydellen nyt anteeksi äkkipikaista käytöstään aamulla hän kutsui Branchin vierailemaan luoksensa sodan loputtua, kun Kuba oli vapaa, ja huolimatta Leslien vastarinnasta hän lopuksi syleili tätä ja suuteli molemmille poskille. Pienokaiselle huudettiin huikea eläköön ja raikuvien hurraahuutojen ja sydämellisten onnentoivotusten saattamina vieraat sitten lähtivät kotimatkalle.
Lopez pujotti kätensä O'Reillyn kainaloon heidän palatessaan palmulehtoon ja virkkoi hymyillen:
"Luulenpa, ettei ystäväsi enää varastele lapsia."
"Minä pelkään päinvastoin, että hän varastaa heti ensimmäisen, jonka näkee. Pienokainen oli vallannut hänen sydämensä kokonaan, ja hän tahtoi pitää hänet."
"Niin, niin, hän ei ole ainoa, jonka on niin käynyt. On todellakin omituista, kuinka herkkätuntoisia sotilaat voivat olla. Olen useasti huomannut sen. Ollessani Rubin kulmalla ottivat muutamat mieheni vuohen elätikseen, ja kun ruokavarat kuluivat vähiin, täytyi eläin teurastaa, mutta nuo miehet eivät koskeneetkaan sen lihoihin, vaikka he olivat nälissään. Asiasta toiseen, miten nuori Varona voi?"
"Samoin kuin ennenkin."
Lopez rypisti kulmiaan. "Minun täytyy lähettää hänet huomenna
Cubitakseen, sillä meidän täytyy lähteä liikkeelle."
"Jos hänet on vietävä täältä, niin antakaa se minun huolekseni. Tahtoisin olla hänen luonaan, kun hän selviää houriostaan, ja kuulla, mitä hän tietää sisarestaan." O'Reillyn ääni oli kiihkeä.
Eversti myöntyi heti. "Mene kaikella muotoa. Ilmoittaudu kenraali Gomezille, joka varmasti antaa sinun olla pojan luona, kunnes tämä kykenee selvästi puhumaan. Siihen mennessä ehkä saat Matanzastakin uutisia."
O'Reilly puristi kiitollisesti everstin kättä. "Olette hyvin hyvä", sanoi hän. "Vielä yksi pyyntö. Tahdotteko pitää hiukan silmällä Branchia poissaollessani ja hillitä hänen liiallista uhkarohkeuttaan?"