"Tietysti. Sehän on selvää?" Kenraali laski ystävällisesti kätensä O'Reillyn olkapäälle lisäten vakavasti: "Tuntisin äärettömän suurta helpotusta, jos saisin lähettää teidät hänen mukanaan, sillä minä pelkään seikkailunne päättyvän onnettomasti. Matanza on helvetti, joka on jo niellyt kansalaisiamme tuhansittain, ja minä pelkään, ettette ymmärrä vaaran suuruutta, johon antaudutte."
Tämä hyvää tarkoittava varoitus ei vaikuttanut O'Reillyyn rahtuakaan, eikä hän näyttänyt kuulevankaan joka taholta satelevia pyyntöjä luopua mielettömästä suunnitelmastaan, joka oli pian tullut koko leirin tietoon. Hän päinvastoin laittoi kaikki kuntoon lähtöä varten ja oli koko iltapäivän mitä parhaimmalla tuulella, kun monet todistivat todeksi, että Rosa oli mennyt seuralaisineen kaupunkiin ennen Cobon hävitysretkeä.
Betancourtin armeijassa oli eräs mies, joka oli piileskellyt vuoristossa silloin kun Asensio oli perheineen lähtenyt keskitysleiriin, ja häneltä O'Reilly kuuli ensimmäiset luotettavat selostukset Cobon vapaaehtoisten harjoittamista julmuuksista. Mies oli menettänyt vaimonsa, pienen poikansa ja kaikki, mitä hän oli omistanut, ja pudistaen nyrkkiään taivasta kohti hän kirosi nyt raivoisasti onnettomuuksiensa aiheuttajan.
"Elän vain sentähden", huusi hän käheästi, "että saisin kohdata tuon miehen ja silpoa hänet pala palalta, niinkuin hän silpoo naiset ja lapset."
Ikävimmän tehtävänsä O'Reilly jätti viimeiseksi. Kun kaikki muut valmistukset oli tehty ja hän oli ottanut kaikista seikoista mahdollisimmin tarkan selon, vei hän Jacketin hiukan syrjään ja ilmoitti, että heidän täytyi erota seuraavana aamuna, mutta kuten hän oli odottanutkin ei poika ottanut hänen sanojaan kuuleviin korviinsakaan, ja kun O'Reilly ei antanut perään, turvautui Jacket samoihin voimakeinoihin, jotka olivat murtaneet Gomezinkin vastarinnan. Ensin hän alkoi itkeä, joka kiihtyi lopulta semmoiseksi ulvonnaksi, että koko leiri oli herätä, mutta O'Reilly oli järkähtämätön. "Ole vaiti!" sanoi hän pojalle. "Minä en huoli sinua mukaani, ja sillä hyvä."
"Ette voi jättää minua", itki Jacket. "Olette ainoa ystäväni."
"Kun yhdenkin miehen on vaikea pujahtaa vartijaketjujen läpi, niin kaksi joutuisi varmasti kiinni", selitti O'Reilly.
"Espanjalaiset tappavat teidät!" valitti Jacket.
"Sitä suuremmalla syyllä on sinun siis parempi jäädä tänne."
Jacket polki kiukuissaan paljasta jalkaansa ja huusi kimeästi: "Ette voi jättää minua — ette voi!"