"'Isabel!'" huudahti eräs ääni ja rakastavaiset kavahtivat äkkiä kauemmaksi toisistaan. Kääntyessään he näkivät Estevanin, Rosan kaksoisveljen, joka tuijotti heihin ihmeissään. "'Isabel?'" toisti hän vielä kerran. "Mitä maailmassa tarkoitatte?"
"Keskeytitte näytöksen. Harjoitin parhaillaan tulista rakkaudentunnustusta, jonka aion tehdä rakastetulle äitipuolellenne", selitti O'Reilly teeskennellyn närkästyneesti.
"Niin, Señor O'Reilly uskoo voivansa raivostuttaa Isabelin kosimalla häntä. Hän on aina valmis kujeiluun —." Rosa punehtui yhä enemmän huomatessaan veljensä huvitetun katseen. "Hänen kosintansakin oli sangen ontuva."
"Eikö mitä", sanoi Estevan ojentaen kätensä O'Reillylle. "Se vähä, minkä kuulin, sujui mainiosti."
Estevan oli kaunis poika, solakka ja ryhdikäs ja käytökseltään miehekäs ja hänen yhdennäköisyytensä Rosan kanssa oli vallan hämmästyttävä.
"Rosa kertoi tapaavansa teidät täällä", sanoi hän miellyttävän suorasti, "ja minä tulen pyytämään anteeksi äitipuolemme epäkohteliaisuutta. Olen pahoillani, ettemme voi pyytää teitä käymään sisään, mutta — tehän ymmärrätte? Emme pidä hänestä. Olemme melkein amerikkalaisia, näettekös, ja tahdomme olla täysin vapaat."
"Ehkä häntä huvittaisi tietää, että minä puolestani kubalaistun niin nopeasti kuin ikinä voin?" ehätti O'Reilly sanomaan.
"Älkää uskoko. Hän vihaa myös kubalaisia, sillä hän on, nähkääs, espanjalainen", nauroi poika. "Olipa onni, ettette nähnyt häntä tänään. Pyysin häneltä rahaa, kuten tavallisesti ja siitäkös elämä syntyi. Sitä sisua! Rahaa en tietystikään saanut, kuten tavallisesti, mutta siitä saatte olla varma, että ensi yönä hän kävelee unissaan enemmän kuin milloinkaan ennen."
O'Reilly oli sanomaisillaan jotakin leikillistä, mutta huomatessaan
Rosan vakavan ilmeen, hän kysyi uteliaasti:
"Mitä oikein tarkoitatte?"