"Sh!" kuiskasi Rosa. "On vaarallista puhua noin, kun ajat ovat niin levottomat."
"Mutta O'Reillyhän on hyvä ystävämme", vastusteli Estevan.
"Niin olenkin", myönsi amerikkalainen, "ja senpätähden puhunkin näistä seikoista. Toivottavasti ette ole liian uhkarohkeasti sekaantunut kapinallisten hommiin."
"Siinä kuulet, Estevan!" Ja kääntyen O'Reillyn puoleen Rosa lisäsi rukoilevasti: "Koettakaa puhua hänelle järkeä. Hän on nuori ja hurjapäinen eikä hän välitä rahtuakaan minun puheistani."
Estevan synkistyi. "Nuoriko? Välistä ovat nuoret tehneet tekoja, joihin vanhemmilla ei olisi ollut uskallusta."
"Mitä esimerkiksi?" kysyi O'Reilly yhä katsellen poikaa. "Minulle voitte kyllä kertoa."
"Luulenpa voivani", myönsi toinen. "Tunnen kaikki Matanzassa, menen minne haluan, ja kuuntelen espanjalaisten upseerien keskusteluja. Jonkun täytyy olla eversti Lopezin silmänä ja korvana."
"Eversti Lopezin?" huudahti O'Reilly.
Estevan nyökäytti päätään.
Rosan kasvot olivat valahtaneet valkoisiksi ja kotvan ajan olivat kaikki hiljaa. Vihdoin lausui amerikkalainen hitaasti: "Teidät ammutaan, jos joudutte kiinni."