Hänen rohkeutensa palasi kuitenkin, kun hän ajatteli Rosa Varonaa. Hän muisteli eron hetkeä, jolloin tyttö oli seisonut hänen edessään tuskaisesti ojennetuin käsin, silmät kyynelissä ja vavahtelevin huulin, ja tuo kuva lämmitti häntä ihmeellisesti. Se terästytti hänen tahtonsa, ja päättäen selvittää tilanteen mitään salaamatta hän astui urheasti hissiin.
Carterin tuontiyhtiön henkilökunta katsahti ylös, kun liikkeen Kuban edustaja astui sisään, mutta koska henkilökunta oli melkein kokonaan muuttunut sisäkonttorissa raivonneiden myrskyjen tähden, ei häntä tunnettu, ennenkuin hän esitti itsensä herra Slackille, Samuel Carterin luotetulle yksityissihteerille.
Herra Slack hymyili riutuneesti ja ojensi tulijalle luisevan ja kylmän kätensä, joka oli jäykkä kuin kuollut kala.
"Teitä on odotettu", sanoi hän. "Herra Carter tahtoo tavata teitä ennen lähtöään Californiaan."
"Kohtaamiseni ei ole omiaan sulostuttamaan hänen matkaansa", vastasi
O'Reilly synkästi.
"Pelkäsimme, ettette pääsisikään lähtemään Kubasta; ajattelimme jo kääntyä Amerikan konsulin puoleen."
"Todellakin! En tiennyt olevani niin tärkeä henkilö."
"Oh, olettehan isäntämme lemmikki, niinkuin hyvin tiedätte." Herra Slackin kohteliaisuudessa oli huonosti salattua kateutta, sillä hänestä ei O'Reilly ollut muita merkillisempi. "Huonot markkinat, vai?"
"Niin. Tavaraa ei ole", vastasi toinen. "Liike-elämä on seisauksissa. Espanjalaiset eivät pidä meistä, ja syystä kylläkin, tohdin sanoa, kun otetaan huomioon kaikki huhut ja puheet sekaantumisestamme Kuban asioihin ja salaisesta kapinallisten avustamisesta. Minut pidätettiin Havannassa, vakoojaksi epäilivät, ja kun erehdys huomattiin, olivat viranomaiset aivan raivoissaan pettymyksestä. Juonikasta joukkoa, nuo espanjalaiset."
"Ilmoitan herra Carterille, että olette täällä." Sihteeri hiipi hiljaa yksityiskonttorin ovelle, katosi, ilmestyi jälleen yhtä hiljaa ja liikutti etusormeaan kutsuvasti. O'Reilly lähti kohtaamaan isäntäänsä kuin vanki, jota viedään mestauslavalle.