"Niin." O'Reilly tunsi, että hänen olisi ollut nyt alettava huolellisesti valmistettu puheensa, mutta onnettomuudeksi hänen oli aivan mahdotonta muistaa, miten tuo hänen joutsenlaulunsa alkoi. Hän vaivasi päätään ja mietti ja muisteli, mutta ei saanut sanoista kiinni.
Herra Carter oli myöskin vaiti. Hän aukaisi kyllä pari kertaa suunsa, mutta ei sanonut mitään. Painostavan hiljaisuuden jälkeen karaisivat molemmat miehet sitten yhtäaikaa kurkkuaan ja katsahtivat toisiinsa odottavasti. Kului vielä hetkinen ja sitten alkoivat molemmat yhtäaikaa:
"Ikävä —"
Molemmat vaikenivat.
"Sanoitko jotakin?" kysyi herra Carter.
"En — en mitään. Luulin teidän sanoneen —"
"Ajattelin vain, mikä onni oli, että sinä ja Elsa odotitte hiukan. Hm-m!" Herra Carter siirteli jälleen esineitä pöydällään. "Todellakin onni! Elsa on tunteellinen tyttö ja hänellä on herkkä omatunto ja nainen, jolla on herkkä omatunto, on sangen harvinainen kapine. Mielipiteemme eroavat kylläkin välistä, mutta jos hän on saanut päähänsä jotakin, niin hän ajaa tahtonsa perille, teinpä mitä hyvänsä. Mitäs iloa lapsesta olisi, ellei heitä hemmoteltaisi?" Hän katsahti ylös närkästyneen vetoavasti, ja kun kuulija näytti olevan samaa mieltä, huokaisi hän tyytyväisesti. "Varhaisia avioliittoja en hyväksy, mutta hän näyttää olevan toista mieltä, ja ehkä hän on oikeassakin. Vastustukseni hän on murtanut, joten olen pois pelistä, ja hän tahtoo mennä heti naimisiin, ennenkuin lähdemme länteen. Sentähden odotin sinua. Olet järkevä mies, Johnnie, etkä mikään pöhkö. Eihän sinulla ole mitään vastaan väittämistä, vai kuinka? Meidän miesten on tyhjennettävä kalkkimme miehuullisesti."
"Eipä — eipä tietenkään", änkytti onneton O'Reilly.
"No, no, minä tiedän, että sinulla on kyllä sisua, mutta —" Sytytin oli alkanut sähistä ja Johnnie oli näkevinään, kuinka hänet raastettiin vastoin tahtoaan alttarin eteen. "Elsa pitää kyllä puolensa, ellen erehdy, ja jos olet järkevä, niin autan sinua kuin oma isäsi ja teen sinusta liikemiehen. Tulen vanhaksi, eikä Ethelbert kykene siihen milloinkaan. Muutoin —" vanhus vaikeni ja hänen silmänsä alkoivat hehkua vihaisesti.
"Kuka on — Ethelbert?" kysyi O'Reilly heikosti.