Mutisten anteeksipyynnön otti toinen neekeriltä matkalaukun ja toinen alkoi tunnustella O'Reillyn taskuja etsien aseita. Hän taputteli Johnnien joka taholta, tasku taskulta, tottuneen poliisimiehen kaikella kätevyydellä, ja nyt, kun oli liian myöhäistä, Johnnie alkoi katua, ettei hän ollut noudattanut kapteenin neuvoa. Tilanne oli kieltämättä mitä uhkaavin ja rukoillen Jumalaa, etteivät nuo tunkeilevat kourat yhyttäisi hänen salaisuuttaan, hän seisoi hievahtamatta pistooli tiukasti jalkojen väliin puristettuna. Kun joka tasku oli taputeltu aina lahkeiden suuhun saakka, nyökäytti upseeri hyväksyvästi päätään, jolloin hänen toverinsa napsautti myös laukun kiinni ja ojensi sen kantajalle.
O'Reilly viivähti paikalla hetkisen kuivatakseen hien kasvoiltaan ja antaakseen pamppailevan sydämensä hiukan rauhoittua. Hän toivoi kiihkeästi, ettei tulevaisuudella olisi hänelle enemmän tämmöisiä yllätyksiä; hänen hermonsa voisivat pettää.
El Gran Hotel Europea oli Nuevitaksen parhain hotelli. Se oli sangen vähäpätöinen ja kaikkea muuta kuin eurooppalainen, mutta se oli Nuevitaksen hienoin ja Señor Carbajal oli mitä huomaavaisin isäntä. Rakennus oli vanha ja likainen ja pääkadun puolella oleva kahvila aivan kiehui kärpäsiä, kiviset pöydät olivat paksun, kadulta kantautuneen tomun peitossa ja pihalta — tahi ehkä pihan toisella puolen olevasta keittiöstä — levisi vastenmielinen haju. Syötyään paikassa ensimmäisen ateriansa O'Reilly oli varma, että löyhkä oli kotoisin keittiöstä.
Señor Carbajal oli pyöreähkö ja rasvaisen kiiltävä, pienenläntä mies, joka O'Reillyn mielestä muistutti elävästi öljypisaraa. Hän osoitti aivan tavatonta mielenkiintoa amerikkalaista vierastaan kohtaan, mielenkiintoa, joka pian kehittyi tavaksi ilmestyä tämän tästä ja aivan äkkiarvaamatta jollakin tekosyyllä viimemainitun huoneeseen. Hän tahtoi vain nähdä, puuttuiko jotakin, mutta kun huoneessa oli vain vuode, pesuteline ja tahrainen vaatenaulakko, jolla näytti olevan hyvin synkkä entisyys, tuntui Johnniesta isännän huomaavaisuus hieman omituiselta. Kun tämä ilmestyi kolmannen kerran oveen naputtamatta, alkoi hän epäillä jotakin.
"Teillä on kaikki, mitä tarvitsette?" kysyi herra Carbajal vilkuillen ympärilleen pienillä silmillään.
"Kaikki."
"Onko vadissa vettä?" Kysyjä meni pesutelineen luo ja silmäili ohimennen O'Reillyn pesu- ja pukeutumisvehkeitä.
"Kokonainen valtameri."
"En voi milloinkaan olla varma. Palvelijat ovat niin huolimattomat.
Mutta — missä ovat muut matkatavaranne?"
"Muuta ei olekaan."