"Niinkö? Luulin teidän olevan kauppamatkustaja."
"En ole."
"Sitten olette huvimatkailija. Tahdotte nähdä näköaloja, vai kuinka?
Niin, Kuba on kaunis."
"Kerrassaan ihana, ainakin siitä päättäen, mitä olen nähnyt."
Herra Carbajal pudisti vieraalleen paksua etusormeaan. "Kas, kas! Tehän tunnette Kuban. Puhutte kieltämme paremmin kuin monet meikäläiset. Te veitikka!" Hän hymyili koko naamallaan ja iski silmää koettaen siten voittaa vieraansa luottamuksen ja oli hyvin pettynyt, kun hänen yrityksiään ei oltu huomaavinaankaan. "Niin, te amerikkalaiset olette urhoollista väkeä", jatkoi hän koettaen ilmeisesti pitää keskustelua kaikin mokomin vireillä, "ja haluatte olla aina siellä missä taistellaan."
"En ainakaan minä. Olen rauhan mies."
"Ha, ha, ha!" nauroi isäntä ja muuttui sitten vakavaksi. "Nuevitaksessa ei ole matkailijalle mitään mielenkiintoista — paitsi sota."
"En ole matkailija."
"Vai niin. Sepä merkillistä." Herra Carbajal istahti vuoteen laidalle, josta hän saattoi nähdä O'Reillyn matkalaukkuun. "Ei matkailija eikä kauppamatkustaja. Mistähän syystä olette sitten Kubaan tullut?"
O'Reilly katsahti kysyjään vakavasti ja surullinen ilme synkensi hänen miellyttävät kasvonsa. "Matkustelen terveyteni tähden", sanoi hän.