"Karvasvettä! Ja minä kun pyysin mehuvettä." Branchin ääni aivan vapisi. "Olen kuumeeseen kuolemaisillani ja tämä norsunluinen pässinpää tuo minulle vielä myrkkyä. Tuhat tulimmaista!" Sadatteluja, jotka höystivät tämän muuten viattoman purkauksen, on mahdoton kuvata. "Raatelen hänen kurkkunsa niin heikko kuin olenkin", ja hän kiristeli uhkaavasti hampaitaan ja kohotti pihtejä muistuttavat kätensä.
Edeskäypä oli hämmästynyt, mutta ei peloissaan. Hän risti käsivartensa samalla tavoin kuin vieraskin oli äsken tehnyt ja värisi; sitten hän osoitti karvasvesipulloa ja nyökkäsi rohkaisevasti.
Miehelle olisi varmasti tapahtunut jotakin ikävää, ellei O'Reilly olisi rientänyt selittämään, että vieras tahtoi: "Un vaso de agua con hielo." Palvelijan hämmästys oli vilpitön eikä hänen anteeksipyynnöistään tahtonut tulla loppuakaan.
"Te siis taidatte kielen", ihmetteli herra Branch. "Minä en opi sitä milloinkaan enkä välitäkään. En voi sietää mitään espanjalaista. Onhan tämä maakin jo koko helvetti, kun voikin on niin vanhaa, että sillä voi myrkyttää ihmisen kuoliaaksi."
O'Reilly nauroi. "Olette varmaankin tullut toimeen jonkun matkaoppaan sanaston avulla. Carbajal sanoi ohimennen, että kirjoittelette lehtiin."
Herra Branch nyökkäsi välinpitämättömästi. "Tulin tänne kapinaliikettä seuraamaan ja kirjoittamaan siitä lehteeni, mutta espanjalaiset eivät salli minun lähteä minnekään. He pelkäävät, että kirjoitukseni voisivat vahingoittaa heitä. Kyllästyn jo tähän pilaan."
"Lähdettekö kotiin?"
"En uskalla." Puhuja taputti sisäänpainunutta rintaansa. "Keuhkot päin hiiteen. Tulin tänne kuolemaan ja toivon sen tapahtuvan pian. Mitä teillä on Kubassa tekemistä?"
"Oleskelen täällä myös terveyteni tähden." Toinen todellinen sairas vain tuijotti. "Minua vaivaa kolotus."
"Aiotteko hikoilla sen ruumiistanne? Niin, hikoileminen on minunkin ainoa —" ankara yskänkohtaus puistatti Branchin hoikkaa olemusta — "ainoa työni — hikoileminen ja yskiminen. Tuhat tulimmaista! Tästä yskästä ei voi erehtyä, vai mitä?" Hiukan hengähdettyään hän jatkoi: "Kas niin! Kasvonne miellyttävät minua, ja minä aion luottaa teihin, kävi miten kävi. Tuo puhe sanomalehtiin työskentelystäni on vain paljasta pötyä. En jaksaisi kirjoittaa niin paljon, että eläisin sillä. Tulin tänne parantamaan keuhkojani ja — tarvitsen apuanne."