O'Reilly hämmästyi. "Miten voisin auttaa teitä?" kysyi hän.
"Ottamalla minut mukaanne."
"Mukaani? Ja minne sitten?"
"Kapinallisten luo, tietysti."
Miehet katselivat hetkisen toisiaan. "Mitä ajattelettekaan —?" alkoi
O'Reilly.
"Puhumatta paras! Tehtäväänne en luonnollisestikaan tiedä — olette luultavasti dynamiittimiehiä. Huhutaan nimittäin, että kapinalliset ovat palkanneet palvelukseensa muutamia amerikkalaisia asiantuntijoita näyttämään heille, miten ainetta käytetään, ja he ovatkin, Jumala paratkoon, opetuksen tarpeessa. Oli miten oli, tuo puhe kolotuksesta ei pysty minuun. Luulen teidän voivan auttaa minua — ottaa minut mukaan, tahdottehan?"
"Entä yskänne? Miten sen kävisi?" kysyi Johnnie uteliaasti.
Herra Branch oli hetkisen vaiti. "Asian laita on siten", virkkoi hän sitten, "että minä pelkään kuolla näin tuuma tuumalta ja tunti tunnilta. Pelkään sanomattomasti." Näytti mahdottomalta, että tuon sairaan miehen posket olisivat voineet käydä enää valkoisemmiksi, mutta nyt hän kalpeni huomattavasti. "Jumalani! Ette voi kuvitellakaan, kuinka käy hermoille, kun näkee itsensä vähitellen kuihtumistaan kuihtuvan. Tahtoisin tämän loppuvan äkkiä, näin!" Hän huudahti viimeisen sanan kovasti ja näpsäytti sormiaan. "Olen jo pari kertaa yrittänyt, mutta rohkeutta puuttui. Merkillistä, vai mitä? Sitten sanoivat lääkärit, että toinen talvi New Yorkissa saattaisi minut ehdottomasti ruusupuiseen näytearkkuun, ja silloin minä lähdin Coloradoon, mutta siellä tautini vain paheni. Sitten päätin lähteä Kubaan ja yhtyä kapinallisiin ja — antaa luotien pitää lopusta huolen. Espanjalaisia en ole milloinkaan voinut sietää — heidän ruoanlaittonsa inhoittaa minua. Ja sitäpaitsi tahdon niin mielelläni nähdä, missä ja miten luotini kohtaan. Jännitys, tuo 'elämän suola', kuten joku on sanonut, houkuttelee vahvasti. Mitä pidätte suunnitelmastani? Pelaan maailman korkeinta peliä."
"Enpä juuri mitään", tunnusti O'Reilly rehellisesti.
"Luonteiden erilaisuus. Luulen, että päähänpistoni on sairaalloisuutta, mutta olkoon. Olen nyt täällä, mutta nuo kirotut Romeot eivät päästä minua kaupungista. Jos olette se, joksi minä teitä luulen, niin auttakaa minua. Olen tosin vain mädännyt haaska, mutta tahdon tapella, jos kubalaiset huolivat minusta."