Estevan Varonalla oli todellakin ollut hyvä onni, kun hän oli eräältä espanjalaiselta sotilaalta onnistunut ostamaan puoli tusinaa mausereita. Asension välityksellä hän oli käyttänyt hyväkseen erään vihollisen epärehellisyyttä, ja vaikka kaikki hänen rahansa olivatkin menneet, oli kauppa hänen mielestään uhrauksen arvoinen. Hänen isänmaallinen innostuksensa oli yhtä hehkuva kuin hänen vihansa Pancho Cuetoa kohtaan, ja neljä luotettavaa neekerinuorukaista, joille hän oli antanut kiväärit, ja hän ja Asensio muodostivat joukon, joka täytyi ottaa huomioon. Nuo neekerit olivat kuumaveristä väkeä ja niin ollen huonoja ampujia, mutta jokaisella oli vyöllään pitkä veitsi, jota he taas osasivat käyttää erinomaisesti. Oltuaan Estevanin johdolla ensin pienemmillä ryöstöretkillä heillä alkoi olla jonkinlainen käsitys tehtävästä, johon he olivat antautuneet, ja oppivat pian ehdottomasti tottelemaan päällikkönsä käskyjä.
Kuban kapinallisten riveissä oli paljon neekereitä, eikä kukaan heidän valkoihoinen toverinsa taistellut urhoollisemmin tahi kestänyt kaikkia sissisodan vaivoja paremmin kuin he. Kenraali Antonio Maceo oli sekarotuinen, ja hän ei ollut ainoastaan harvinaisen taitava sotapäällikkö, vaan oli myös kuuluisa suuresta urhoollisuudestaan ja rohkeudestaan. Hänen monet veljensä tekivät Kuballe myös paljon suuria palveluksia, mutta heitä oli vain muutamia tuohon mustaihoiseen sankarijoukkoon verraten. Tämä taistelu itsenäisyyden puolesta ei ollut kansalaissota, saaren parhaimmisto ja muut kansanluokat olivat nousseet yhtenä miehenä sortajaa vastaan.
Seuraavana aamuna oli Estevan jalkeilla jo päivän sarastaessa ja jakeli määräyksiä miehilleen. Hän aikoi jälleen tehdä hävitysretken Cueton vainioille ja oli käskenyt miehensä koolle näin varhain, koska La Joya'an oli pitkä matka vuorten yli.
"Ole varovainen", pyyteli Rosa. "Kuolen pelosta ja huolesta."
"Sinun itsesi tulee olla varovainen", nauroi Estevan. "Tähystelkää tarkoin ja piiloutukaa heti, kun luulette vaaran uhkaavan. En luule kenenkään teitä häiritsevän, espanjalais-roistot ovat saaneet minulta jo niin monta kertaa rokkiinsa ja Cueto pakenisi suin päin viidakkoon, jos hän näkisi meidät. Hän on arka kuin hiiri." Estevan suuteli hellästi sisartaan ja karkuutti sitten tiehensä risaisen joukkonsa etunenässä.
Rosa heilutti hänelle kättään jäähyväisiksi, kunnes miehet katosivat viidakkoon, ja saadakseen ajan kulumaan hän autteli sitten Evangelinaa talousaskareissa, jotka eivät olleet suuren suuret. Kun sisällä oli kaikki valmista, menivät he kasvistarhaa perkaamaan.
Evangelinan kiintymys valtijattareensa ei ollut lainkaan vähentynyt, vaan päinvastoin, ja kun orjat vapautettiin, olisi hän palannut rakastamainsa kaksoisten luo, ellei donna Isabel olisi kieltäytynyt vastaanottamasta häntä. Hän ja Asensio olivat menneet naimisiin ja Rosan avulla he olivat saaneet ostetuksi majan ympäriltä pienen maatilkkusen. Rosan oli täytynyt kieltäytyä paljosta voidakseen tehdä kaupan mahdolliseksi ja hänen uhrautuvaisuutensa oli kantanut hedelmän: hänen lapsellinen hyväntekeväisyytensä oli valmistanut turvapaikan sekä hänelle että Estevanille samalla kuin se oli muuttanut Evangelinan jo ennestään lämpimän rakkauden häntä kohtaan suorastaan jumaloimiseksi.
Evangelinan iloa saada jälleen hoidella Rosaa, olla hänen seurassaan joka päivä, koskea häneen ja palvella häntä, häiritsi vain se, että tyttö oli niin syvästi onneton. Hän torui ja pauhasi, kun ei muu auttanut, ja teki kaikkensa ilahduttaakseen vierastaan; hän vartioi tätä kuin haukka eikä mikään työ Rosan hyväksi ollut hänen mielestään liian raskas. Jos joku olisi lähestynyt Rosaa paha mielessä, niin hänen olisi käynyt onnettomasti, sillä Evangelina oli vahva ja vikkelä; hänellä oli miehen jäntevät kädet ja isänsä, Sebastian-vainajan jäyheä luonne.
Tämä pieni uudisasutus oli niin syrjässä Yumurin pääteistä, ettei sinne rauhallisinakaan aikoina juuri kukaan kulkija osunut, ja niinpä kului tämäkin päivä tavallisuuden mukaan aivan rauhallisesti. Evangelina työskenteli ahkerasti päästämättä Rosaa hetkeksikään näkyvistään, samalla kuin hän tähysteli valppaasti joka taholle, ettei mikään vaara voisi heitä yllättää. Kun ilta joutui, valmisti hän heidän niukan illallisensa ja alkoi toruskella, kun Rosa tahtoi auttaa häntä. Sitten he istuivat tunnin tahi pari penkillä oven edessä ja puhelivat Juan O'Raill-ye'stä ja tekivät laskelmia, milloin tämän todennäköisesti pitäisi saapua.
Asension majassa ei ollut enää kynttilöitä, ja jos olisi ollutkin, niin naiset eivät olisi tohtineet ottaa tulta. Pimeys on takaa-ajettujen ystävä; päivällä ovat vaarat lukemattomat.