Kun Rosa oli huolissaan veljestään, lohdutti Evangelina häntä kaikin tavoin. "Älkää olko peloissanne, pieni kyyhkyseni", sanoi hän, "Estevan-herra on suuri soturi. Espanjalaiset voivat todellakin olla hyvillään, ettei hän ole kenraali, sillä hän ajaisi heidät Kubasta tuossa tuokiossa."
"Hän on niin uhkarohkea."
"Hän tietää kyllä, mitä hän tekee, eikä Asensio sitäpaitsi sallisikaan hänelle mitään pahaa tapahtuvan. Sanoinpa vielä Asensiolle, että jos hän sallisi Estevanin saada yhden naarmunkaan, niin minä vetäisisin hänen mahansa halki hänen omalla puukollaan. Ja Asensio tuntee minut kyllä. Nyt alkaa jo tulla liian viileä ja yöilmasta saa kuumeen. Hiipikää nyt vuoteellenne, kullannuppuseni, ja uneksikaa kauniista sulhostanne."
"En, tahdon vartioida kanssasi!"
Evangelina närkästyi. "Menkää!" huudahti hän. "Miten punaisten poskienne käy, ellette nuku? Luuletteko, että tuo amerikkalainen huolii vanhasta ryppyisestä akasta? Hän voi olla täällä jo huomenna — olenpa melkein varma siitä, että hän onkin."
Rosa totteli, vaikkakin vastahakoisesti. "Nukun hetkisen", sanoi hän, "mutta sitten on minun vuoroni valvoa."
Tietäen hyvin nuorten unen Evangelina suostui ehdotukseen mielihyvällä, mutta päivänkoittoon oli vielä pitkältä, kun Rosa ilmestyi majan ovelle ja tuli lupauksensa mukaan vahtivuorolleen pahoitellen, että oli nukkunut liian kauan. Evangelina vastusteli, vaikka hänen silmänsä tahtoivat painua kiinni ja haukotuksista ei ollut parin viimeisen tunnin kuluessa tahtonut tulla loppuakaan. Mutta tyttö ei hellittänyt. "En voi enää nukkua", sanoi hän. "Miksi täytyy minun maata valveilla pimeään tuijottaen, kun yhtä hyvin voin antaa sinun levätä." Hän istahti Evangelinan paikalle ja sipaisten pienet jalat allensa hän nojasi leuan käteensä ja alkoi muistella O'Reillyä. Hetki oli kuin haaveilua varten luotu. Viidakosta ei kuulunut risahdustakaan ja yön tumma taivas oli täydessä tähdessä.
* * * * *
"Jättäkäämme hevoset tähän", sanoi Pancho Cueto takanaan ratsastavalle eversti Cobolle, joka oli sangen huonolla tuulella pitkän ja vaivalloisen ratsastuksen jälkeen, jonka eräs Cueton tekemä erehdys oli tarpeettomasti pidentänyt.
"Olemmeko perillä?" ärjäisi upseeri.