Uhkauksen loppua odottamatta don Estevan syöksyi huoneesta, heittäytyi satulaan ja ratsasti täyttä laukkaa Sateenkaari-kaupunkiin, jossa hän vietti yön juoden ja pelaten. Mutta hän ei myynyt Evangelinaa.
Seuraavina viikkoina sattui monta samanlaista kohtausta, ja mitä onnettomammaksi kotielämä kehittyi, sitä useammin don Estevan haki seuraa muualta. Hän joi ja pelasi ja tuoden usein ystävänsä mukanaan hän koetti unhottaa onnettoman kotielämänsä meluisissa juomingeissa.
Mutta hänen vaimollaan oli siitä huolimatta riittävästi tilaisuuksia ärsyttää häntä viittauksilla orjatyttöön ja katkeroittaa hänen mielensä ainaisilla syytöksillä ja soimauksilla.
II.
ESPANJAN KULTA.
Kaksoiset olivat seitsemän vuoden vanhat, kun donna Isabelin juonet kantoivat ensimmäisen katkeran hedelmänsä, ja tapaus sattui eräänä yönä, kun don Estevan melusi kotonaan espanjalaisine ystävineen. Pikku Rosa oli herännyt isänsä vieraiden nauruun ja huutoihin ja häntä pelotti, sillä äänissä oli jotakin vierasta ja outoa. Hiipien viereiseen huoneeseen hän herätti veljensä, ja yhdessä he sitten kuuntelivat.
Don Mario de Castaño esitti jonkun laulun, jonka sanoja ei kuulunut, mutta jota tervehdittiin myrskyisin huudoin. Äänistä sisarukset tunsivat don Pablo Pezan, jonka muhkeata, mustaa partaa he olivat usein ihmetelleet, ja eversti Mendoza y Linareksen, jolla oli epäilemättä loistava univormunsa yllään. Lapset tunsivat vieraat hyvin, mutta siitä huolimatta alkoi Rosa nyyhkyttää, ja kun Estevan koetti lohduttaa häntä, vapisi hänenkin äänensä pelosta.
Siinä värjötellessään he kuulivat jonkun itkevän. Sitten kuului käytävästä kiireisiä askeleita ja seuraavassa silmänräpäyksessä syöksyi Evangelina huoneeseen. Hän huomasi heti vuoteella istuvat kaksi pientä valkoista olentoa, sillä ulkona oli kirkas kuutamo.
"Oi, pieni herrani ja pieni valtijattareni!" nyyhkytti hän heittäytyen polvilleen. "Tahdottehan pelastaa minut? Mehän rakastamme toisiamme, eikö niin? Mikä hirveä rikos tämä onkaan? Sanokaa, että tahdotte pelastaa minut!" Hän oli aivan suunniltaan ja hänen äänensä oli käheä ja tuskan sortama. Käsiään väännellen hän heilutti ruumistaan puoleen ja toiseen, painautui suonen vedon tapaisesti sisaruksia vasten ja suuteli näiden vaatteita.
"Mitä on tapahtunut? Kuka on ollut sinulle paha?" sopertelivat lapset pelästyksestään huolimatta.