"Papereiden?"
"Niinpä niin. Kätkin henkilötodistuksetkin, sillä nämä halvatun don
Juanit näkyvät vihaavan amerikkalaisia. Olen nyt englantilainen
ja sinun olisi parasta seurata esimerkkiä. Olen — tuota noin —
Pawtucketin kreivin poika — nuorin poika, ja sinä voisit sanoa, että
Irlannin herttua-vainaja oli setäsi, tahi jotakin sinnepäin."
XI.
KENRAALIN KÄSI.
O'Reilly vangittiin puoliyön aikaan. Kun perusteellinen ruumiintarkastus oli toimitettu ja kaikki hänen tavaransa tutkittu perinpohjin, lähdettiin päävahtiin, jossa Leslie Branch jo oli.
Sairas sanomalehtimies näytti pidemmältä, laihemmalta ja verettömämmältä kuin milloinkaan ennen, ja hänen toivottoman synkät kasvonsa soveltuivat tilanteeseen ihailtavan hyvin.
"Halloo, kreivi! Mitä kuuluu?" huudahti Johnnie ohimennen.
"Hyvääpä tietenkin!"
Eräs upseeri käski heidän pitää suunsa kiinni.
Sitten seurasi pitkä väliaika, jonka kuluttua vangit vietiin suureen huoneeseen, jossa espanjalaisen varusväen koko esikunta näytti olevan koolla. Univormujen kokoelma oli todellakin vaikuttava, ja julmia kasvoja oli pitkä rivi. Molemmat amerikkalaiset otettiin vastaan kiukkuisin ja vihaisin silmäyksin.