Kenraali valikoi pöydällä olevien esineiden joukosta keskikokoisen pistoolinammuksen, jota hän näytti O'Reillylle kysyen:
"Mitäs tästä sanotte?"
"Mitä tarkoitatte? En ymmärrä kysymystänne."
"Tämä löytyi matkalaukkunne vaatelokerosta." O'Reilly rypisti ensin kulmiaan, mutta samassa hänen rohkeat kasvonsa kirkastuivat. "Se on varmaankin unohtunut laukkuuni, kun lähdin Matanzasta kolme kuukautta sitten."
"Mitä? Matanzastako!" huudahti eräs eversti kiihkeästi. "Mitä teillä oli Matanzassa tekemistä?"
Kieroilu oli nyt tarpeetonta, ja Johnnie selosti tarkkaan olonsa
Matanzassa Carterin tuontiyhtiön edustajana, mainitsi nimiä, osoitteita
ja tekemiään kauppasopimuksia ja pyysi läsnäolijoita tiedustelemaan
Matanzasta, oliko hän puhunut totta vai ei.
Muutamiin kuulijoihin puhe epäilemättä vaikutti, mutta hänen nykyisten puuhiensa viattomuutta ei kukaan uskonut; näyttipä aivan siltä, että tuon julman everstin mielestä oli syytetyn aikaisempi oleskelu Kubassa mitä luotettavin todistus tämän kuulumisesta kapinallisten järjestöön. Johnnie arvasi, että hänen epäiltiin olevan niitä amerikkalaisia insinöörejä, joita huhu kertoi vihollisen palkanneen armeijaansa räjähdysaineiden käyttöä ohjaamaan. Häntä koetettiin kiertää mahdollisimman viekkaasti laadituilla kysymyksillä ja monimutkaisia teknillisiä lauseparsia käyttäen, niin että hän vahingossa sanoisi jotakin, joka ilmaisisi hänen oikean ammattinsa ja vahvistaisi häneen kohdistuneet epäluulot. Hänen kätensäkin tutkittiin erittäin huolellisesti, oliko niissä muutamia varmoja tunnusmerkkejä tahi kemiallisten aineiden käsittelyn jättämiä jälkiä, ja vihdoin päätti tuo kiihkoisa eversti lopullisesti musertaa O'Reillyn ottamalla pöydältä pienen nikkelöidyn esineen, jota hän heilutteli riemuiten tämän silmäin edessä.
"Tämä ilveily saa nyt loppua!" jyrisi hän. "Mikä vehje tämä on, häh?"
"Nenäruisku, mikäli minä tiedän. En ole ikinä semmoista tarvinnut."
"Se on minun", sanoi Leslie Branch, mutta eversti ei ollut kuulevinaan.