"Ahaa! Selittäkääs, miten sitä käytetään."
Johnnie teki niin, mutta hänen selityksensä ei saavuttanut vähintäkään luottamusta everstin ivallisista hymähdyksistä ja paljonpuhuvista eleistä päättäen. "Siinä kuulette!" huudahti tämä kääntyen esimieheensä. "Mies valehtelee, niin että nokka heiluu."
Toiset upseerit tarkastelivat uteliaasti tuota harvinaista esinettä ja kuiskailivat keskenään ja uskalsipa eräs varovasti koetella sen kärkeäkin.
"Mikä tuo esine sitten oikein on?" kysyi kenraali. Nyt oli everstin suuri hetki tullut. "Sanon sen heti", alkoi hän vilkaisten syrjäkareittain O'Reillyyn. "Tiedän yhtä ja toista mekaniikan alalta ja sentähden en uskonut siteeksikään tuon lurjuksen julkeita valheita. Tämä" — hän loi tovereihinsa leimuavan katseen — "tämä esine on minun tietääkseni koje, jolla ruiskutetaan räjähdyselohopeaa dynamiittipanoksiin." Huoneessa vallitsi haudan hiljaisuus. Upseerit tuijottivat tuohon pikkuiseen ruiskuun hämmästyksestä sanattomina.
"Kuinka sitä käytetään?" äännähti eräs.
"Laite on noita nerokkaita amerikkalaisia keksintöjä, mutta en ole sattunut vielä semmoista näkemään. Hyvän järkeni avulla vain ymmärsin tähän kätketyn ajatuksen. Onhan selvää, että tämä kärki pistetään dynamiittiin, näin, ja painetaan mäntää —" Kenraali Antunalta pääsi huikea hätähuuto, ja läiskäyttäen kädet silmilleen hän nousi horjuen tuolistaan. Tehdäkseen selityksensä mahdollisimman havainnolliseksi oli eversti painanut mäntää sillä seurauksella, että ruiskun sisältö sattui suoraan hänen hartaasti kuuntelevan päällikkönsä tarkkaavaisiin kasvoihin.
"Silmäni! Dios mio! Olen menettänyt näköni ainiaaksi!" huusi onneton kenraali hänen alaistensa tuijottaessa häneen kauhun valtaamina. Onnettomuuden aiheuttaja kalpeni liidunvalkeaksi ja lysähti tuoliinsa kuin halvauksen saanut.
"Lääkäri, sukkelaan!" karjui joku. "Jumalani, miten ajattelemattomasti tehty."
"Tämä — tämä on hirmuista", änkytti toinen. "Se — se räjähtää pian."
Kaikki syöksähtivät kauemmaksi pöydän luota, mutta Leslie Branch nauroi, niin että hän aivan tärisi. Hänen laiha ruumiinsa nytkähteli kuin suonenvedossa, kalpeat kasvot olivat punehtuneet ja sinertäviltä huulilta kuului sarja hermostuneita hykäyksiä, jotka päättyivät käheään ja vinkuvaan köhimiseen. O'Reilly ei ollut milloinkaan ennen nähnyt hänen nauravan.