"Paljonko sinulla on rahaa?"
"Ei kymmentä dollaria."
"Sinähän olet rikas. Minut nylki emäntäni putipuhtaaksi. Mutta eikö hallituksilla ole tapana kustantaa vieraidensa kotimatka?"
"Epäilemättä."
"Kunhan ostavat minulle piletin ensimmäiseen satamaan, niin en muusta välitäkään. Vapaaksi päästyäni koetan jälleen uudestaan. Merimatka hirvittää minua kyllä, sillä olisi kaikkein kamalinta tulla mereen haudatuksi." Ja Branch alkoi rykiä käheästi.
"Mitä turhia", lohdutteli O'Reilly. "Laivassa voi olla jäätäkin."
"Jäätä!" Branch tuijotti kumppaniinsa suu auki. "No, tuhat tulimmaista!"
Helppous, jolla Kubasta lähtö kävi päinsä, oli täydellinen vastakohta vaikeuksille, jotka kohtasivat saarelle saapuvia. Eräs laiva lähti Nuevitaksesta saman päivän iltana, jolloin molemmat amerikkalaiset saapuivat kaupunkiin, ja heidät vietiin suorinta tietä laivaan. Sotilassaattue erosi heistä vasta sitten, kun ankkuri oli nostettu.
O'Reilly katseli tuskallisin silmäyksin etäisyyteen häipyviä valkoisia talorivejä, ohikiitäviä mangrove-soita ja kaukaa siintäviä kukkuloita, ja kun aavan meren suolainen hengähdys alkoi jäähdytellä hänen polttavia ohimoitaan, haki hän hytistään kokos-pähkinöitä täynnä olevan korin, jonka kenraali Antuna oli ystävällisesti hänelle varannut, ja heitti sen laidan yli mutisten:
"Kolotus oli kuin olikin huono tauti."