"Nyt, taikka ei koskaan!" virkkoi luutnantti matalalla mutta päättäväisellä äänellä ja juoksi samassa, kumarassa ja piiloillen, toveriensa seuraamana pienen venheen luo, jonka teljojen yli he loikkasivat, hypätäkseen tykkivenheeseen. Tästä kuului äänekäs hämmästyksen huudahdus, kun siinä olevat miehet huomasivat vaaran, ja molemmat he tarttuivat airoihin työntääkseen aluksensa selemmäs. Mutta huomatessaan, etteivät he jaksaneet saada raskasta alusta vesille, tarttuivat he miekkoihinsa. Vaan se oli jo myöhää. Bramrå oli jo tarttunut toista kurkusta ja kaatanut hänet kannelle ja pistoolin laukauksella teki luutnantti lopun toisesta.
"Puhkase pohja pikkuvenheestä, Stig", huusi Bramrå maatessaan siinä vihollisensa päällä.
Stig hyppäsi takasin ja koetti kenkänsä raudoitetulla korolla puhkasta venheen kylkilautaa. Vaan se kesti. Silloin juoksi hän maihin ja kaivoi haavoitetulla kädellään suurta kiveä rantahiekalta; lujassa se oli, vaan se irtausi vihdoinkin ja hän pudotti sen täydellä vauhdilla venheen laitaa vastaan. Se teki toivotun vaikutuksen. Mutta samalla kuului jo kaksi miestä juoksevan metsänrinnasta rantaan venhettä kohti. Ne olivat juuri niitä miehiä, jotka äsken olivat maihin menneet, — pistoolin laukaus oli heille ilmaissut, että jotain kavalaa oli tekeillä. Stig viskautui koko painollaan tykkivenheen keulaa vastaan ja sai niin sen vaivoin lähtemään rannasta. Sitten hyppäsi hän itse veteen, sai kiinni luutnantin kädestä ja pääsi alukseen hänkin. Verkalleen lipui tykkivenhe selemmäs; Bramrå oli luutnantin käskystä jättänyt vangitsemansa venäläisen henkiin, — häntä tarvittiin soutajaksi.
"Nyt ei mulla enää ole yhtään laukausta pistooliani varten jälellä", virkkoi luutnantti, pistäen aseen huotraansa. "Senvuoksi: kuulkaa, miehet!"
"Kuulemme, herra luutnantti."
"Mitähän jos vielä, alkuun päästyämme, jatkaisimme hiukan tätä ilvettä?"
"Jako ampuisimme tuon toisen tykkivenheen puhki", puuttui Stig heti tuumaan. "Niin."
"Valmis olen yritykseen", huudahti Bramrå, "tästä tulee yhtä hauskaa, kuin oli kahdeksantoista vuotta sitten."
"No soutakaa sitten, miehet, heidän aluksensa on tuolla niemen takana. Mihin katosivat nuo mattimyöhäset, jotka äsken rannalle juoksivat?"
"Ne palasivat takaisin metsään, kun huomasivat tulleensa liian myöhään", ilmoitti Stig. "Ja siksi juuri on täperällä, ehdimmekö tuon tempun suorittaa, ennenkuin venäläiset saavat tiedon hommistamme. Mutta koettakaamme kaikissa tapauksissa."