"En, minä en yleensä tahdo mitään", vastasi isäntä pilkallisesti, — "arvelin vain, että tarvitset rahaa, ja voit sinä ne saada Ruotsinkin riikintalareissa, jos se on sulle mieluisampaa."
"Borisoff!" huudahti Hausser melkein kuiskaten ja vaikeasti säilyttäen mielenmalttinsa. — "Sinä olet isäntäni tänään ja olet aina ollut hyvä isäntä, sitä en unhota — —. Mutta…"
"Minä tiedän, mitä aijot sanoa", virkkoi isäntä keskeyttäen ja vaihtaen äskeisen pilkallisen äänensä lempeämmäksi. "Ja minä ymmärrän, että voit katsoa asiaa, niinkuin sen teet. Mutta kuuntele minua vielä kerran. Sinä tiedät, kuinka lähellä oli, ettei oma talosi joutunut tuhkaksi ja oma perheesi mierolle, ainoastaan siitä syystä, että luultiin sinun olleen apuna yllämainitussa kahakassa. Itse olet tarpeesi mulle esittänyt, minä tarjoan sulle apua, — voithan käsittää sen lainaksi, jos tahdot, ja maksaa takasin, kun voit, kunhan vain kirjotat pari riviä, että kanavaa saadaan käyttää, — käytetyksi se tulee kaikissa tapauksissa, teitpä kuinka paljo vastarintaa tahansa. Mutta, kuten sanoin, minulla on oma käsitykseni asiasta ja mulla on oikeus se omata ja sinä tiedät, että minä olen yhtä hyvä, ehkä parempi, Suomen ystävä kuin sinä. Muistathan kun istuimme täällä ja keskustelimme ja uutinen saapui Viap…"
"Vaiti!" ärjäsi tilanomistaja ja astui askeleen taaksepäin, kuin jos käärme häntä olisi pistänyt. "Sitä nimeä elä mainitse nyt, kun minua kehotat ottamaan venäläisiä rahoja, päästääkseni venäläisiä laivoja Suomen vesiä kulkemaan. Olen kuullut kylliksi…"
"Hausser!"
Vaan tämä oli jo rientänyt ovesta ulos. "Mistä on kysymys, kuka minua huusi!" sopersi Borg heräillen sohvalta.
"Ei kukaan sinua huutanut, Hausser vain kutsui hevostaan. Hän ei voinut oikein hyvin ja lähti siitä syystä kotiinsa, — mitä tahtoo neitsyt?"
Taloudenhoitajatar seisoi avonaisessa ovessa, — hänkin oli säikähtänyt Hausserin vihasta lähtöä.
"Arvelin, että herra tilasi sisään jotakin."
"Niin, oikeinpa arvasit. Käskekää Katin tuoda sisään vähän lämmintä vettä."