"Rauha!" huudahti tyttö melkein uhkaavasti. "Rauha palaa, kun venäläiset ovat ajetut pois Suomesta, mutt'ei ennen!"
"Mikä hänelle tuli?" kysyi Borg, kun tyttö oli lähtenyt huoneesta ja hän itse pani uutta lasia totia. "Mistä hänessä tuo into ja tuli?"
"Siinä sen näet", vastasi Borisoff, "mitä yllyttely ja kiihotus voi saada aikaan. Kohta on kansassa katkeruus aivan leppymätön, ellei aikonaan sinne tänne kaadeta vettä ja tyynnytetä mieliä. Ja sitä juuri sinunkin pitäisi tehdä, jos, niinkuin minä, harrastat kansan parasta. Täällä voin sulle puhua niinkuin ystävä ystävälle — niin ei voi joka miehen kanssa tehdä. Näetkö, Borg, kukaan ei saa päähäni, että tämä on tavallinen valloitussota. Venäjän keisari on rauhaarakastava ja hyvä ihminen, hän ei tahdo kellekään pahaa."
"Mutta pahalta tämä näyttää", arveli Borg hiukan pistelijäästi.
"Se ei olisi näyttänytkään näin pahalta", vastasi isäntä varovasti, "jos ei kansa taikka oikeammin kuningas olisi vihollista ärsyttänyt. Buxhövdenin julistus oli kyllä ensi silmäyksellä ehkä hiukan vaikeasti sulava, mutta se on varmaan sittenkin hyvää tarkoittava. Sillä sanoppas mulle oikein rehellisesti: mitä me voimme koko Venäjää vastaan? Eikö ole sata vertaa viisaampaa ja ennen kaikkia ihmisellisempää, koettaa säästää tätä kaikkea verta, jota joka päivä vuodatetaan, kuin potkia tutkainta vastaan, joka alunpitäin ehkä ei ensinkään ollut meitä vastaan tähdätty."
"Niinhän voi olla", arveli Borg, joka oli hämillään, kun ei keksinyt parempaa vastausta, ja rupesi pöydän laitaan naputtelemaan. "Mutta odottakaamme, nähdäksemme, mitä Sandels saa aikaan."
"Sandels! mitä hän voisi tehdä, vaikka hän olisi kuinka urhea soturi, kun hänellä on sellainen kuningas ja sellainen ylipäällikkö."
"Niin, se voi olla totta sekin. Ja surullista se vain on."
"Mutta sodan surullisimpia puolia voi kansa käytöksellään sekä kiihottaa että miedontaa. Sanomalehdilläkin voisi olla paljo tekemistä."
"Mitä tarkoitat?" kysyi vilkkaammin Borg, joka nyt rupesi tuntemaan olevansa varmemmalla pohjalla.