"Niin, tietysti voi sanomalehti äärettömän paljo vaikuttaa, joko yllyttämällä tai rauhoittamalla kansanjoukon mielialaa. Ja nyt minä johdunkin itse pääasiaan. Sinun, Borg, jolla on sekä päätä että kynää, pitäisi kirjoittaa pieni isänmaallinen, kuuletkos, isänmaallinen kappale Turun ruotsinkieliseen lehteen, jossa kerrot noista pari viikkoa sitten Sandön virrassa tapahtuneista verisistä kahakoista ja osotat lukijalle, kuinka tällaisen surullisen tapauksen uudistamisen voisi kansa välttää, jos se omantunnonmukaisesti pysyisi erillään kaikista sotatapauksista. Tiedänhän, että olet ihmisystävä. Minä olen sitä myöskin ja tahtosinpa omista varoistani palkita sinua sellaisesta kirjoituksesta — asian vuoksi vain. Jospa vain voisin olla varma, että et tuntisi itseäsi loukatuksi sellaisesta esityksestä."
Kun Borg kuuli sanan "palkita", kimaltelivat hänen silmänsä. Sellaisia etuja hänelle kai harvoin oli tarjottu.
"Terve!" sanoi Borisoff lasiaan kohottaen, hetkisen toveriaan tarkastettuaan.
Borg joi, joi toisen ja kolmannen kerran, joi isännän ihmisystävällisen aatteen maljan. Ja joka kerralta, kun hän joi, näytti hän siitä yhä enemmän ihastuvan. Tilattiin lisää vettä, mutta tällä kertaa tuli neiti Johanna itse sisään. Kauan ja seikkaperäisesti teki Borisoff selkoa tuon artikkelin tarpeellisuudesta ja sen sisällöstä ja vihdoin tunsi herra Borg olevansa niin elävästi vakuutettu tuollaisen kirjoituksen hyödystä, että hän siltä paikalta, vielä innostuksessaan ollessaan, päätti ryhtyä kirjoittamaan noista uusista näkökohdista. Yö oli jo kulunut koko pitkälle, kun kirjoitus vihdoin oli valmis ja sen tekijä rupesi sitä ääneensä lukemaan.
* * * * *
Tilanomistaja Hausser ajoi yksinäistä matkaansa yöpimeässä, seuranaan harmi ja toivottomuus. Hänellä oli matkaa pari peninkulmaa kotiinsa ja siis hyvä aika miettiä, mitä oli puhuttu. Miksei hän ollut lyönyt Borisoffia korville tuommoisesta ehdotuksesta?
Vaan kun hän oli ajanut vielä kappaleen, oli jo harmi jättäytynyt jälemmäs ja ainoastaan toivottomuus pysytteli mukana hänen seuralaisenaan ja kuiskasi hänen korvaan alinomaa uusia asioita. Mitäpä oli hän voittanut tällä käynnillään kauppiaan luona? Vihollisekseen tehnyt sen ainoan, joka mahdollisesti häntä auttaa saattoi. Tilanomistaja Hausser! Muutamain tuntien perästä saavat ihmiset sanoa: Vararikkolainen Hausser! Ja niin ainoastaan senvuoksi, että hän oli ryhtynyt tuohon lupaavaan kalkkilouhosyritykseen vähää ennen sodan alkua. Vaimo parka, lapsiraukat! Siellä ne nyt istuivat kotona lampun ääressä, häntä odotellen, kuunnellen vaunun kolinaa, valmiina hyökkäämään häntä vastaan ja häntä tervehtimään. Vaimo parka, tuo uskollinen, joka saattoi lukea hänen kasvoistaan jokaisen ajatuksen, jokaisen surun, hän virkahtaisi heti ensi sanoikseen: ei siis onnistunut? Ah, hän pelkäsi järkeään!
Mutta, — olihan vielä pelastuksen mahdollisuus. Tokkohan tuo Borisoffin ehdotus onkaan niin häpeällinen, kuin miltä se ensi silmäykseltä näytti? Mitenpä hän estäisi, jos tahtoisikin, venäläisiä tykkivenheitä kulkemasta kanavan läpi? Vesihän on yleistä tavaraa. Eikähän hän voi suoranaisesti ottaa sotaan osaa, eihän hän ole soturi. Sitäpaitse, — tarjosihan Borisoff rahat lainaksi. Lainaa hän nyt vain tarvitsikin, — jos saisi rahat nyt maksaakseen, voisi hän pian ne työntää kauppiaalle takasin. Ah, vaimo ja lapset…!
Taas kulki hevonen täyttä juoksua sitä pimeätä maantietä pitkin, joka vei kauppiaan taloon. Siinä ajoi Hausser, yhä vielä "tilanomistaja" Hausser, joka oman kotinsa portilla oli epätoivossaan pyörtänyt hevoset takasinpäin, lähteäkseen vielä tavottelemaan mahdollista pelastusta. Toivo pyrki taas asettumaan seuralaiseksi hänen viereensä, vaikka se taistelikin kunniantunnon kanssa. Hän näki silmäinsä edessä paperin, jonka alla oli hänen oma nimensä ja jossa hän lupasi venäläisille vapaan kulun tilustensa läpi, vahingoittamaan Suomen sotavoimaa…
Vaunujen vauhti hiljeni. Kädet, jotka ohjaksia pitelivät, vapisivat. Mutta tuolta pilkisti jo esiin kauppiaan hyvinrakennettu talo. Tulia paloi vielä ikkunoissa. Kenties oli Borg siellä vielä jälellä — pitikö hänen jäädä kaupan todistajaksi! Vaimo ja lapset! Turmion päivä teki jo nousuaan.