Tyttö katseli Jannea suurilla, viisailla silmillään ja kääntyi sitten tietä pitkin katsomaan.
"Mitä varten maisteri ja Hausser siellä niin kauan viipyivät?" kysyi Janne nyt aivan toisella äänellä kuin äsken.
"Kauppias heitä pidätti toisten lähdettyä. Hänellä lie asioita Hausserin kanssa — maisteriahan ei ole vaikea houkutella jäämään tällaisiin kesteihin. Ehkä laskee kauppias hänestä leikkiä."
"Borisoff ei yleensä laske paljo leikkiä. Eiköhän asian laita nytkin ole niin, että kauppiaalla on rahaa ja maisterilla ei."
"Mutta ei siltä saa ajatella rumaa rahattomasta."
"Kenties ei. Mutta joko palaat, etkö kävele vielä kappaletta?"
"En, Janne. Minun täytyy auttaa neiti Johannaa. Sanoiko kauppias sulle jotakin?"
"Ei mitään erityistä, vaan sen huomasin, etten hänen ystävänsä ole. Ja ellei hän olisi isäni pöydältä ennen köyhempänä niin monta ateriaa syönyt, en olisi tainnut hänen ruokiaan maistella. Sitäpaitse oli mulla nälkä ja halusin tavata sinut. Kuules Kati!"
"No?"
"Lähdetkö, — luuletko, että sinun taas pian on lähdettävä kauppiaaseen?"