Kun oli tullut hämärä, palasi kauppias ja meni tupaan. Kynttilänpätkä valaisi himmeästi huonetta ja molempia miehiä, jotka siinä olivat kahden. Borisoff tervehti heitä.
"Kas, kauppiashan sieltä tulee", vastasivat miehet matelevalla kohteliaisuudella. He olivat nähneet hänet ennen "kapteenin" seurassa ja tiesivät, että hänellä oli rahoja.
Borisoff katseli heitä omituisesti tutkien ja pälyillen silmälaseillaan. Hän tiesi heidän olevan sellaista väkeä, jota rahalla saa mihin tahansa.
"Täällähän teillä on hauska", virkkoi hän ja katsahti sivuhuoneen ovelle päin, ollakseen varma, että se oli suljettu.
"Onhan täällä", vastasi toinen, pieni kyhmyselkä mies, jolla oli punanen poskiparta ja arpi kasvoissa. "Niin hauskaa, kuin nyt tyhjän pullon ääressä yleensä voi olla", lisäsi hän raa'alla pilalla, ojentaen pulloa valoa vastaan.
"Ha, ha, ha!" nauraa tirskahteli toinen, jonka lyhyet, kutistuneet kasvot sekä vanttera varsi osotti, että hän heistä kahdesta väkevin oli.
"Mutta sehän kai voitanee auttaa", arveli kauppias, ymmärtäen tuon hienon viittauksen.
Nyt nauroivat molemmat miehet katsellen toisiaan. Mutta kauppias nousi pystyyn, meni viereiseen huoneeseen ja palasi sieltä tuoden uuden pullon.
"Kas tässä, ukot", virkkoi hän leikillisesti. "On vilposta tänään, eikä täällä näy lämmitetyn."
"Ei, se on totta, täällä ei pesää tulella halkasta. — Kauppias on tänään lähtenyt myöhän kävelemään?"