"Oletko sinä kenties saanut jonkun varotuksen venäläiseltä taholta?"
"En omasta puolestani, mutta — —." Luotsi oli vaivaloisesti noussut ja käveli kärsimätönnä merelle päin antautuvan ikkunan luo. Siihen hän pysähtyi ja katseli ulos merelle.
"En omasta puolestani", jatkoi kauppias, "mutta kun näen nuoren miehen, vieläpä vanhan — vanhan — —."
Hänen oli vaikea saada sanotuksi "vanhan ystäväni pojan." Se epäilys, joka hänet oli vallannut tupaan astuessaan, voitti hänet taas ja tuokion teki hänen mieli lykätä vastaseksi koko yrityksensä. Mutta silloin hänen silmiinsä kuvastui kaksi kuvaa, toistensa jyrkkiä vastakohtia, jotka kumminkin yhtä voimakkaasti pakottivat hänet kulkemaan eteenpäin. Hänen mielikuvitukseensa ilmestyivät yhtäkkiä Katin ja "kapteenin" kasvot. Ja hän oli taas ostettu, mustasukkainen Borisoff, ja hän rupesi jatkamaan pakinaansa, — tottapahan se Janne kerrankin koteutuu.
"Oletko tullut tänne varottamaan poikaani ärsyttämästä venäläisiä?" kysyi luotsi äkkiä karkealla äänellä ja asettui kauppiaan eteen.
"Juuri niin", vastasi tämä tyytyväisenä. "Varottamaan. Enhän väitä, että hän on sitä tehnyt, mutta jo pelkästä varotuksesta voit olla mulle kiitollinen, Arén."
"Kiitän sinua jo etukäteen, Borisoff!" virkkoi vanhus, kohottaen pilkallisesti kättään, "sinähän meidän kansan parasta ajattelet, olethan äitisi puolelta suomalainen."
Silmälasit kimaltelivat takkatulen hohteessa melkein punasilta kauppiaalla, kun hän vanhuksen pilkan ymmärsi. Sitten miehet vaikenivat molemmat ja luotsi kääntyi taas ikkunaan silmäilemään ulos salmelle. Hän oli juuri lausumaisillaan: "sieltä tulee venhe", vaan jokin satunnainen mielle pidätti häntä sitä tekemästä ja hän istahti ääneti taas paikalleen takkatulen ääreen.
* * * * *
Samassa hetkessä, jolloin luotsi teki kädellään liikkeen Borisoffille, oli mies, joka seisoi venheen keulassa kappaleen matkan päässä selällä, osunut suuntaamaan katseensa juuri tuvan valaistua ikkunaa kohti. Se mies oli Janne, joka ikkunassa näki isänsä kuvan. Mutta hän näki myös tuon kädenliikkeen ja tämä liike, jonka ukko oli aivan tietämättään tehnyt, herätti samassa hetkessä nuorukaisen mielessä ajatuksen: nyt isä keskustelee jonkun kanssa. Ja siitä ajatuksesta kehittyi heti toinen: kuka on hänen luonaan?