"Miten niin?"
"Niin, katsokaas, tuollainen kauppasaksa voi ehkä pitää, pistoolia mukanaan ja ampua."
Vaan esimies ei suostunut Stigin pyyntöön. Ja Bramråtakin täytyi hänen alinomaa varottaa, sillä tämä ei voinut olla siinä kehumatta onneaan, kun oli taas päässyt tällaiselle seikkailulle, joka sekin hänen mielestään muistutti tapauksia Suomenvedenpohjassa.
"Tuolla hän on", huudahti hän taas äkkiä nähdessään ikkunasta miehen, "sillä on pitkä parta — —."
"Ei, häneen elkää koskeko!" virkkoi luutnantti hymähtäen. "Meidän miehellä on silmälasit, mutta ei ole partaa."
"Hiljaa", kuiskasi Stig, epäilevä mies, "minusta joku liikkui männyn takana."
"Mikä lie elukka", arveli luutnantti.
Mutta seuraavana tuokiona, kun hän miehineen käveli eteisen oven ohi, astui mies ovesta ulos.
"Onko nimenne Borisoff?" kysyi luutnantti ja astui lähemmäs tarttuakseen miestä kaulustaan.
"Mitäs te tahdotte?" kysyi kauppias ja peräysi pari askelta taaksepäin.