"Ovat, eikä hän taida sieltä niin hevillä maihin päästäkään. Se oli mainio apaja ruotsalaisten mielestä. Ja jos hänen kauttaan saadaan jotakin syytä kauppiasta vastaan — —."
"Olli", lausui neitsyt hätääntyneenä keskeyttäen, "sinun täytyy tehdä mulle palvelus."
"Ka miksi en."
"Eikä sinun sitä ilmaseksikaan tarvitse tehdä. Tämä paperilippu olisi vietävä siihen venäläiseen laivaan, joka on nimeltään Styrbjörn —."
"Kyllä tiedän."
"Ja sen vietyäsi pitäisi sinun palata takasin tänne. Sinun pitää vielä toimittaa muuta, mutta se on senlaista, josta ei saa kellekään puhua. Vaan ehkä tarvitset ensiksi vähän ruokaa."
"Niin, koska en koko eilispäivänä palastakaan syönyt, tarvitsen kyllä ruokaa tänään. Pääsin puikahtamaan pakoon pienelle saarelle, jonne kätkeysin, mutta siellä sain ilman ruokaa lymyillä koko päivän pimeään saakka, jolloin uimasillani lähdin salmen yli mantereelle. Kyllä tässä pala on tarpeen."
"No, syödäksesi saat", virkkoi Johanna ja toi monia herkkuja pöytään. Vaan loppuun söi Olli kaikki mitä vain lie pöytään kannettu. Saatuaan vihdoinkin kyllänsä, otti hän esiin tupakanlehden, siitä piippuunsa täytteen leikelläkseen. Vaan puukko oli häneltä retkillään hukkunut.
"Odotas", virkkoi Johanna, "minä tuon sulle puukon kauppiaan pöydältä. En tiedä muuten mistä se sinne on tullut, se ei ole talon puukkoja."
Hän toi Ollille sirotekoisen puukon, jossa oli sievä luupää.