"Yhyy", tuumi venäläinen ja kävi miettiväksi. "Siinä tapauksessa voit ehkä sinä olla meille apuna eräässä yrityksessä, josta tässä kirjeessä mainitaan. 'Ottakaa Luotsin Janne mitä pikemmin talteen', niin luetaan tässä kirjeessä, 'silloin menettävät ruotsalaiset tärkeän apumiehen näissä vesissä.'"
"Tuota neuvoa on toteltava heti", jatkoi tuo vanha mies nuoremmalle upseerille, "yksi ainoa tuollainen opas voi tuottaa meille arvaamatonta harmia. Kyllin kauan olemme nyt tässä kököttäneet, eteenpäin pääsemättä. Olemmehan liian heikkoja pitämään Kemiönsalmea auki, jos väestö vastustelemaan rupeaa, niinkuin se näyttää aikovan. Meidän on kuljetettava tykkivenheet ja saaristolaivasto ulompaa reittiä, jos mielimme päästä Pohjanlahteen, jonne meidän täytyy päästä. Meillä on käsky ajaa Ruotsin laivasto pois näitä vesiä sulkemasta, meidän täytyy tehdä hyökkäys."
Vanha upseeri mietti hetken ja jatkoi sitten:
"Tämä mies voi olla luotettava, voi myöskin olla petturi. Parasta on senvuoksi ensi aluksi koettaa hyvällä tai pahalla saada tuo Janne meidän oppaaksemme taikka muussa tapauksessa toimia niin, että viholliset menettävät parhaimman luotsinsa, kuten tässä kirjeessä kehoitetaan. Ehkäpä sitten voimme laivastollamme luiskahtaa ohi koko Ruotsin laivaston; tässä Löfön selällä tuskin muuten jaksaisimme asemaamme puolustaakaan, jos ruotsalaiset todellakin tekisivät hyökkäyksen meitä vastaan."
"Anteeksi, herra kapteeni, kuinka ne sen voisivat tehdä. Heidän laivansa ovat liian syvälläkulkevia näissä vesissä liikkuakseen", huomautti tuo nuorempi upseeri.
"Mutta heillä on venheitä."
"Ja hekö yrittäisivät niillä vallata meidän laivojamme?…"
"Sellaista on ennenkin tapahtunut."
"Mutta onhan meilläkin tykkivenheitä, jotka vartioivat kaikissa salmissa."
"Tänne päästään monta salmea myöten, ja hyvä luotsi on semmoisina hetkinä parempi kuin monet tykkivenheet täydellä miehistöllä."