"Hän ei ole näissä vehkeissä ollut mukana ainakaan alusta", vastasi Olli, "vaan syy on hänen poikansa, sen heittiön, jonka tekin tunnette, herra luutnantti — —." Ja Olli kertoi, kuinka häntä muka kavalasti takaapäin oli lyöty halolla päähän ja sitten sysätty kellarinovesta sisään, ennenkuin hän oli siksiverran tajuntaansa päässyt, että olisi ehtinyt laskea, oliko niitä ollut kolme vaiko useampia. Ilkityön tekijät olivat sitten venheellä soutaneet pois.
"Ja uskotko sinä", kysyi upseeri harmistuneena, "että hän yksin on tuon juonen keksinyt?"
"Sitä en ole sanonut", vastasi Olli, joka kernaasti näki, että myöskin isä-Arén sai tarpeellisen kurituksen.
"Sinä olet meidän palveluksessamme", jatkoi upseeri, "niinkauan kuin tykkialustamme opastat, ja siitä syystä olen minä myöskin ansion mukaan rankaiseva jokaisen, joka sinulle jotakin väkivaltaa tekee. Eihän hän ole Ruotsin sotaväessä tuo nuorukainen?"
"Ei, ellei hän tänä aamuna ole pestiä ottanut. Ainakaan hän ei vielä viime yönä ollut sotilas."
"Sano siis tälle vanhalle miehelle näin: Joko jättää hän neljänkolmatta tunnin kuluessa poikansa minun vangikseni, taikka poltatan minä huomispäivänä hänen mökkinsä."
Olli käänsi tämän ja luotsi kuunteli sitä uhkausta kasvojaan vähääkään väräyttämättä.
Hetken kuluttaa sai Arén käskyn soutaa upseerin palvelijoilleen takasin tykkivenheeseen, joka koko päiväksi jäi ankkuriin saaren edustalle.
KYMMENES LUKU.
Jo seuraavana päivänä tekivät venäläiset uuden yrityksen pakottaakseen tykkivenheillä ja lauttapatteriioilla ruotsalaiset poistumaan ankkuripaikaltaan Jungfrusundista. Kohta puolenyön jälkeen ilmoitti eräs "Isänmaa" nimisen laivan vahti, että hän oli nähnyt joitakin epäilyttäviä aluksia lähenevän suurta väylää pitkin Löfön selältä. Kohta annettiin myöskin lähimpänä olevalle laivalle merkki, että tykit pantaisiin ampumakuntoon. Vähää myöhemmin paukahti jo ensimmäinen laukaus. Viime yön kokemuksista olivat venäläiset huomanneet tarpeelliseksi lähestyä varovammin. Ohjaamatta suoraan ruotsalaisten laivoja kohden hakivat he suojaa muutamain pienten luotojen takaa, josta he suurimmilla tykeillään pommittivat linjalaivoja. Vaan ruotsalaiset laivat vastasivat niin hyvin tähdätyillä ja voimakkailla laukauksilla, että tykkivenheiden tunnin uutteran työn jälkeen täytyi taaskin palata turvalliseen suojapaikkaansa. Yksi luoti oli sattunut "Isänmaahan" ja tappanut kaksi merisotilasta. Mutta vihollisille oli retki enemmän maksanut. Sillä sen yön jälkeen ei kahta heidän tykkialustaan enää koskaan taisteluun tuotu.