Kaksi muuta nuorta upseeria, Cavallius ja Ruthensparre, kuunteli jännitetyllä tarkkaavaisuudella päällikön neuvoja. Vaikka koko joukossa ei ollut muita kuin Nordenskiöld, joka koskaan olisi ollut mukana sotalaivaa vallattaessa, oli tällainen yritys vielä oudompi ja vaikeampi käsittää maajoukkojen upseereille kuin muille. Mutta molempain tyyneistä, päättävistä kasvoista saattoi lukea, että heillekin heidän ohjelmansa oli selvä: laivastoväki saisi nähdä, että maajoukkojen toverit tulisivat merelläkin kunnostamaan itsensä.
Pitkää aikaa ei jäänyt venheiden johtajille järjestääkseen yksityisiä varustuksiaan eri tahoilla. Muutamat eivät olleet ehtineet tajuta muuta, kuin mihin osastoon heidän tulisi kuulua. Nyt täytyi kiireesti purasta palanen ruokaa ja sitten laittaa venheet sountikuntoon, jotta määrätyssä järjestyksessä ehdittäisiin liikkeelle.
Kello oli vähän yli puoli 11 illalla, kun jo kaikki soutuvenheet olivat järjestyksessä linjalaivan ympärillä; odotettiin vain lähtökäskyä. Kapteeni Nordenskiöldin alus oli vielä laivan kyljessä. Yhtä miestä odotettiin, joka vielä viipyi kannella. Se oli Janne, jonka tuli opastaa koko osastoa.
Silloin kuultiin vahdin suurmastosta huutavan jotakin. Hän ilmoitti näkevänsä punasen liekin pohjoiselta taivaanrannalta. Kapteeni Nordenskiöld kiipesi ylöspäin vantteja pitkin. Valo kävi yhä kirkkaammaksi.
"Missä luotsi?" huusi hän kannelle. Janne kuuli huudon ja kiipesi kapteenin luo. Katseltuaan sitä kotvasen, pyysi hän saada nousta maston huippuun saakka, paremmin nähdäkseen.
Tuokion kuluttua palasi hän takasin, pysähtyi upseerin luo ja virkkoi äänellä, jossa voimakas mielenliikutus värähteli: "Herra kapteeni, viivähdin äsken liian kauan täällä kannella. Katselin silloin jo tuota tulta. Ei ole olemassa kuin yksi tupa sielläpäin, mistä liekki nousee ja se on isäni. Isäni tupa palaa!"
"Mitä sanotkaan! Eikä meillä ole toista varmaa luotsia. — Onko ukko yksin…?"
"Yksin, herra kapteeni, kivuloinen, Jumala häntä auttakoon! Mutta minä olen toimittava virkani, ohjaava kapteenin venhettä, heti."
"Tuota vastausta miltei odotin", vastasi esimies vavahtavalla äänellä. "Olet suomalainen sinä niinkuin minäkin…" Överstiluutnantti Krusenstjerna oli jo noussut venheeseensä ja lähtökäsky annettiin.
"Lagerberg!" huusi Melander vieressään soutavan venheen päällikölle, tuolle samalle, joka oli iloinnut siitä, että he tulivat yhteen osastoon, "onko Stig sinun mukanasi?"