"Missä luotsi?" huusi Nordenskiöld, joka huomasi nuo epäilyttävät käännökset.
"Täällä, herra kapteeni", vastasi ääni muutamasta porraskäytävästä.
Kapteeni meni sinne. Siellä istui alimmalla portaalla kookas merimies, ja hänen polveensa nojaten lepäsi hänen vieressään nuori mies, joka näytti hyvin hervottomalta. Kapteeni saattoi nähdä, että veri oli värjännyt sen Valkosen paidan, joka oli revitty auki nuorukaisen rinnalta.
"Onko nuori luotsimme siinä?" kysyi upseeri matalalla äänellä.
"Tässä on, herra kapteeni", vastasi Bramrå, joka oli ottanut Jannen hellään hoitoonsa. "Hän sai keihäänpiston rintaansa — niin, se pistäjäkään ei ole enää hengissä —, mutta näkyy sillä olevan useampiakin merkkejä. Niin se poika uskaliaasti taistelikin, etten ole mointa ennen nähnyt!"
"Olethan itsekin haavotettu!"
"Hm, minunkin tukkani taitaa olla vähän märkä, vaan kyllä se siitään kuivaa…"
"Eihän poika lie kuollut?" kysyi kapteeni ja nojautui kädellään koettamaan Jannen rintaa. Silloin avasi tämä silmänsä.
"Vallotimmehan — me — Styrbjörnin?" kysyi hän melkein kuiskaten.
"Vallotimme, poikaseni."