"Sitä miestä te saatte kotvan odottaa! Hänen olisi ollut viisainta pysyä erillään murhapoltosta, — sillä selvää on, että hän se juuri tuvan sytytti, mitäpä hän siellä muuten olisi tehnyt —"
"Mitä te kerrotte?" kysyi taloudenhoitajatar. "Puhutteko luotsin mökin palosta?"
"Niin, palosta, eikö ukko Arén ole siitä itse puhunut?"
"Kertoi hän tuvan syttyneen, mutta Ollin nimeä hän ei maininnut."
"Niin, se mies ei ole panettelija, vaikka olisi syytäkin," huomautti punaparta.
"No niin," jatkoi Lassi alottamaansa kertomusta, "me siis kolmen viljelimme suota…"
"Ei sanaakaan suosta enää," kiljui neitonen jo vihan vimmassa. "Vastatkaa selvästi: kävittekö vai ettekö ruotsalaisissa laivoissa?"
"Emme," huudahti Lassikin nyt kiukustuneena, kun ei saanut juurta jaksain selittää asiaansa. Ja sen sanottuaan hän läksi.
"Emmekä sinne lähdekään," lisäsi punaparta, toverinsa käytöksestä rohkaistuneena. "Itse saatte, jos tahdotte, käydä sieltä sulhasenne hakemassa." Ja niin käveli hänkin toverinsa jälestä.
* * * * *