Silloin nauroi hänen miehensä ja sanoi: "Miten voit sinä uskoa tuommoista tyhmää juttua, sinä, joka muuten olet niin älykäs nainen? Ajattelehan nyt itse, josko se on mahdollista, että puu, olkoonpa se vaikka kuinka kaunis ja vanha, tietäisi jotain tulevaisuudesta."

Silloin katsoi vaimo pitkään mieheensä, puisti päätään ja sanoi totisena: "Älä tee syntiä! Sellaisista asioista ei ole lupa leikkiä laskea."

"En minä laske leikkiä!" vastasi mies.

Siihen ei vaimo heti paikalla vastannut mitään vaan oli vaiti ikäänkuin hän ei olisi oikein ymmärtänyt, mutta sanoi sitten: "Mitä sinulla tästä on? Minä luulin, että sinulla olisi kyllin syytä ollaksesi vanhalle, pyhälle puulle kiitollinen. Eikö kaikki ole käynyt niinkuin sinä olet siitä unta nähnyt?"

Kun hän oli tämän sanonut, hymyili mies mitä ystävällisimmin ja vastasi: "Jumala tietää, että minä olen kiitollinen, Jumalalle ja sinulle. Niin, se oli ihana uni. Onhan minusta kuin jos olisi se eilen tapahtunut, niin tarkoin muistan minä sen vielä. Ja kumminkin on kaikki tullut tuhat kertaa ihanammaksi kuin mitä uneksin, ja sinä, sinä olet myöskin tuhat kertaa rakkaampi ja sievempi kuin se nuori nainen, jonka minä silloin unissani näin."

Hänen vaimonsa katsoi taaskin pitkään häneen, mutta hän jatkoi: "Mitä nyt tuohon puuhun tulee ja tuohon uneen, niin ajattelen, sydänkäpyseni, ettei sitä, joka kernaasti tanssii tarvitse kauvan houkutella ja että kaiku vastaa niinkuin metsään huutaa. Eihän se mitään kummaa ollut, että minä, joka olin niin monta vuotta kovaa maailmalla kokenut kerrankin näin unta rakkaudesta."

"Mutta ettäpä sinä näit juuri sellaista unta, että olit minun kanssani naimisiin joutuva!"

"Semmoista unta en minä koskaan ole nähnyt! Unissani näin minä vaan nuoren naisen ynnä kaksi lasta, eikä hän ollut lähimainkaan niin sievä kuin sinä eivätkä lapsetkaan."

"Hyi!" vastasi vaimo. "Tahdotko sinä tehdä minut vaiko puun valehtelijaksi? Etkö ole ensimmäisenä päivänä, jolloin näimme toisemme — silloin iltasella tuolla lehtimajassa — etkö ole jo heti silloin sanonut, että olit nähnyt semmoista unta, että tulisit minut naimaan ja itse pääsisit 'Kruunun' isännäksi?"

Silloin muistui ensi kerran taas tuo pilapuhe, jota hän nykyisen vaimonsa kanssa oli pitänyt, miehen mieleen, ja hän virkkoi: "Minä en voi sitä auttaa, rakas vaimoni! En ole todellakaan nähnyt unta sinusta; ja jos sen sanoin, niin oli se vaan pilaa. Sinä olit niin utelias; minä tahdoin sinua vaan hiukkasen narrata."