Hänen täytyi oikeuden edessä puolustaa itseään, se oli päivän selvää. Ja hän kykenisi myöskin todistamaan syyttömyytensä. Sillä päivällä, jolloin konnantyö oli tapahtunut, ei hän ollut murhapaikan läheisyydessäkään ollut. Sillä hetkellä, jolloin ministeri oli kaikesta päättäen surmattu, oli hän ollut vielä keisarillisessa palatsissa. Syyttömyytensä varmassa tunnossa ojentautui Antonius kovalle sijalleen, palaten taas ajatuksissaan sinne, jossa hän viimeiset viikot oli viettänyt. Hänen silmiensä eteen nousi tuon tytön kuva, joka hänen sydäntään hallitsi, säteilevän puhtaana, lupaava hymy huulillaan.
* * * * *
Keisari oli jättänyt jutun senaatin käsiteltäväksi. Vastoin tapaa vaati Agrippina oikeutta olla läsnä istunnossa, jossa juttu nuorta kaartinupseeria vastaan oli esillä; senaatti, joka ei ollut enään vapaa kansan edustuslaitos, vaan keisarin tahdoton palvelija, antoi suostumuksensa. Tosin oli senaatissa jäseniä, jotka uskollisesti pysyivät velvollisuuksissaan ja noudattivat Rooman lakeja vastoin keisarinkin tahtoa. Mutta mitä voivat he? He olivat kallioita, jotka kyllä horjumatta kestävät myrskyn möyrivien aaltojen hyökkäykset, mutta eivät kykene niitä hillitsemään.
Agrippinalle oli varattu kunniaistuin, jolla keisari istui silloin kuin hän itse johti jotakin tärkeätä senaatin istuntoa.
Hitaasti täyttyi korkea sali. Senaattorit kävivät paikoilleen. Viimein ilmestyi Agrippina, leskikeisarinna. Hänen olkapäillään riippui komea kultaompeluksin koristettu purppuraviitta aleksandrialaisesta silkistä. Senaattorien kunnioittavasti tervehtiessä istuutui hän valtaistuimelle. Hän näytti olevan vanhentumaton, näytti käyneen entistä kauniimmaksi sen jälkeen, kun hänestä oli tullut Rooman mahtavin henkilö. Sillä vielä oli hänen vaikutuksensa nuoreen hallitsijaan horjumaton. Pallaan rautakylkeä vastaan taittuivat kaikki leskikeisarinnaa vastaan suunnatut juonet.
Hän katseli ylpein silmäyksin komeata kokousta. Usea paikka oli uudelleen täytetty Neron hallitukseen astumisen jälkeen. Siinä lähinnä istui Callistus, joka esillä olevassa jutussa toimi syyttäjänä. Hän kantoi oikeaa kättänsä puolittain togan alle kätkeytyvässä siteessä. Leskikeisarinna oli itse hänet tähän tärkeään tehtävään valinnut, ja ystävällisellä silmäyksellä rohkaisi hän uskottuaan näyttelemään osaansa taitavasti ja — kauniisti. Callistus oli itse toimittanut Narsissuksen murhan; ei kukaan olisi siis paremmin kyennyt valvomaan hovin etuja tässä jutussa, kuin hän, hovin konnamaisin palvelija.
Synkin katsein mitteli hän miestä, joka oli rohjennut astua puolustamaan syytettyä. Tuo peloton oli Borea Soranus, mies yhtä urhoollinen kuin oikeamielinenkin, mies, jonka hänen persoonalliset hyveensä olivat tehneet yhtä suosituksi kansan keskuudessa, kuin epäiltäväksi hovissa.
Kokoontuneitten keskuudessa syntyi liikettä.
Antonius ilmestyi tuomariensa eteen.
Hän oli kalpea sairaudestaan sekä elämästä maanalaisessa kopissaan heikontunut. Kuitenkin oli hänen ryhtinsä ylpeä ja luottamuksensa horjumaton.