"Sinä olit menossa Ostiaan?"
"En."
"Mitä oli sinulla sitten tekemistä Ostian tiellä?"
"Ajatukseni — onneton sattuma oli ohjannut askeleeni sinne."
"Sinulla täytyi olla kuitenkin joku tarkoitus, Antonius?"
"Ei, senaattori. Minä kuljin, kuten sanoin, ajatuksissani."
"Mistä sinä tulit?"
Antonius ei vastannut.
"Sinut otettiin tuona päivänä, jolloin sinut vangittiin, imperatorin armosta jälleen armeijaan. Sinä olit ollut kuolemaan tuomittujen joukossa siihen asti. Otaksuttavasti sinä tulit nyt piilopaikasta, jossa olit viettänyt ajan keisarin valtaistuimelle nousemispäivästä."
"Aivan niin."