"Missä sinä olit ollut?"
Antonius vaikeni.
"On selvää, Antonius, että jos sinä voit osoittaa olleesi mainittuna päivänä edes muutamia tunteja aikaisemmin, kun sinut tavattiin kuolleen luota, jossakin toisessa osassa Roomaa, niin sinun syyttömyytesi on todistettavissa. Mutta vaikenemisesi on sama kuin tunnustus. Siis puhu."
Yhä vaikeni Antonius. Hänen katseensa harhaili ympäri huonetta, pysähtyi Agrippinan kasvoihin ja suuntausi sitten lattiaan.
Agrippina kumartui eteenpäin. Hänen huulillaan leikkieli hymy.
Eikö tässä ollut olemassa joku salaisuus, jonka uhriksi Antonius nyt oli joutumassa?
"Missä olit tuona päivänä Antonius?" kysyi hän pehmein, viettelevin äänin. "Mikä katto varjosi sinua tuona onnettomana hetkenä? Eikö ole yhtään ystävää, joka voisi astua puolestasi todistamaan?"
Ja hetkisen odotettuaan, jatkoi hän:
"Selitä meille, Antonius, missä olit silloin kun murha tapahtui, ja minä annan keisarillisen sanani — sinä olet vapaa."
Antonius oli vaiti.