Orja ilmoitti keisarinnan tahtovan ottaa tavattomasta ajasta huolimatta Narsissuksen lesken puheilleen. Livia kulki ylellisesti koristeltujen huoneitten läpi, joitten seinillä riippui etevien kreikkalaisten taiteilijain maalauksia. Milloin kuljetti orja häntä peilikirkkaita marmooriportaita, milloin käveltiin mattoja pitkin, jotka olivat niin pehmeitä ja joustavia, että askeleen ääni tykkänään niihin kuoli. Täällä kuiskaili joukko hoviväkeä, tuolla asteli tahdikkaasti pretoniani. Viimein saavuttiin etuhuoneeseen, jossa Liviaa odotti keisarinnan palvelijatar.
Livia ei ollut vielä kulkenut orjien pitelemien purppuraisten oviverhojen ohi, kun keisarinna tuli häntä vastaan. Livia polvistui suutelemaan hänen vaippansa lievettä; mutta keisarinna nosti hänet nopealla liikkeellä ylös.
Molemmat naiset seisoivat vastakkain. Keisarinnan kasvojen piirteet kertoivat murheesta ja yksinäisyydestä — ja Livia, joka tunsi tuon puhtaan, kärsivän sielun tarinan, unhotti hetkeksi oman surunsa; kuinka syvästi hän säälikään maailman hallitsijan puolisoa!
"Istu Livia", sanoi keisarinna, laskien hyväillen kätensä lapsen kiharoille.
"Sinä tulet miehesi vuoksi", jatkoi Oktavia, Livian istuuduttua. "Sinä olet kaiketi kuullut Antoniuksen aiheettomasta vangitsemisesta ja sitten ystävättäreni Julian vangitsemisesta?"
Livia nyökkäsi ääneti.
"Minun ei tarvitse vakuuttaa, Livia, että minua syvimmästi surettaa niin ansiokkaan miehen, isäraukkani uskollisimman auttajan traagillinen kuolema. Mikäli minun voimani riittävät, olen tekevä parastani, että todellinen syyllinen saataisiin ilmi ja ansaittuun rangaistukseen."
Nyt nosti Livia nopeasti päätään ja suuntasi keisarinnaan niin terävän katseen, että tämä kalpeni.
"Etkö sinä tiedä todellisia syyllisiä, keisarinna?" kysyi Narsissuksen leski, "etkö sinä tunne niitä kurjia salamurhaajia, jotka väijyvät jokaista, joka ei heidän tekojaan, heidän järjestelmäänsä hyväksy? Sinä et tunne niitä, jotka Antoniuksen raahasivat syytettyjen penkille, jaloimman ja kunniallisimman upseerin, mitä keisarillisessa armeijassa on? Mutta ne syyt, ne intohimot, jotka saivat leskikeisarinnan heittämään syyttömän tytön vankikoppiin, ne kai sinä tunnet?"
Seurasi pitkä vaitiolo.