Hän astui yhä lähemmäksi tyttöä.
Tämä koetti sysätä häntä luotaan, mutta pelko lamautti hänen voimansa.
Samassa tunsi hän Callistuksen käsivarsien kietoutuvan ympärilleen ja painavan häntä vuoteeseen.
Vaaran hetkellä palasivat hänen voimansa. Hän iski kaikin voimin ahdistajaansa kolme, neljä kertaa kasvoihin, mutta tämän kädet pusertuivat kuten rautaiset renkaat hänen kalvosiensa ympäri ja samassa alkoi huoneessa tuntua omituista, huumaavaa hajua.
Callistus tahtoi huumata hänet. Tämä hirveä tietoisuus sai hänet taas ponnistamaan voimiaan ja hänen onnistui lyödä maahan sieni, jota hirviö piteli hänen suunsa edessä.
Mutta jo lamautui hänen vastustuskykynsä. Huudahtaen vaipui hän vuoteeseen.
Silloin kuullosti Callistus. Hänen käsivartensa jättivät vapisevan olennon — —.
* * * * *
Muulinajaja oli hiipinyt pienintäkään melua herättämättä matoilla peitettyjä portaita ylös. Hengitystään pidättäen odotti hän pimeässä käytävässä, eikö kuuluisi mitään ääntä, joka osoittaisi hänelle tien.
Silloin leikkasi epätoivoinen huuto yön hiljaisuutta.