Hätä opetti Marciaa voimistelemaan. Kissan tavoin kiipesi hän ristikkoa ylös. Kun hän oli päässyt portin päälle, seurasi prinssi häntä ja molemmat hyppäsivät toiselle puolen maahan.
"Nyt joutuin! Seuraa minua!" huusi prinssi pudottaen verisen vaippansa, joka haittasi juoksua.
Molemmat riensivät eteenpäin niin paljon kuin jalat kannattivat. Nyt olivat he Fabriciuksen sillalla.
Heidän jäljessään melusivat takaa-ajajat. Jo olivat he jättäneet sillan taakseen ja kiiruhtivat suuren avonaisen paikan yli, josta he Porta Flumentanan kautta voivat päästä Kapitolille.
Silloin sulki heiltä tien joukko ylhäisiä roomalaisia.
"Häh — mihin sellaisella kiireellä?" huusi joukon johtaja.
"Poistukaa tieltä", huusi Britannicus vastaan.
"Ohoh — katsoppas! Kautta Jupiterin, olet siepannut itsellesi korean naikkosen! Hihasi on veressä, ystäväni!"
Britannicus, joka kuuli Callistuksen orjain lähestyvän, eikä tahtonut ilmaista nimeään, tarttui miekkaan.
"Päästäkää minut eteenpäin, taikka —"