"Orjatar, prinssi. Minun taloni orjatar, jonka annan heti ruoskia ulos, kun luen kajastuksenkin hänen nimestään sinun silmistäsi."
Nero räpytteli silmiään keisarinnan läpitunkevan katseen edessä. Siten jäi tältä näkemättä raju leimu, joka syttyi prinssin silmissä ja joka muistutti vastenmielisesti kesyttäjänsä tahtoon taipuvan tiikerin katsetta.
"Akte on minun lemmittyni", virkkoi hän epäröiden.
"Ja mitä sitten? Puhutko sinä minun kanssani koirista? Taikka oletko koskaan tullut maininneeksi hevosistasi? Mistä se johtuu, että mainitset orjattaren nimen linnassa, keisarillisen äitisi edessä?"
"Akte ei ole mikään orjatar", sähähti Nero.
"Mikä sitten?"
Nero mietti hetkisen, kavahtaen Agrippinan väijyvää katsetta.
"Hän on lemmittyni", toisti hän punastellen.
"Niinpä juuri. Lemmitty on aina orjatar", vastasi kylmästi tuo nainen, joka purppuransa alle kätki tuhansia paheita.
Nero leimahti vihanvimmaan. Peto jota tänään piiskan iskuilla lakkaamatta oli ärsytetty, alkoi todenteolla vastustaa piinaajaansa.