Mutta Agrippina, joka huomasi Neron kuulleen kaiken, heittäytyi nyyhkien poikansa jalkoihin.
"Armoa, poikani, armoa — kaikkien jumalien nimessä, minä vannon sinulle, että sydämeni on puhdas kaikesta petoksesta."
"Nouse äiti", sanoi Nero jäisen kylmästi. "Rikoksestasi olen sinulle kiitollisuuden velassa. Jos sinä aina tällä tavalla ilmaiset minulle todelliset vihamieheni, en koskaan unohda, että olet minun paras liittolaiseni."
Kauhistuneena nousi Agrippina. Häntä värisytti. Hän kietoi vaipan tiukemmin ympärilleen.
Yhä poltti Neron katse Pallasta.
"Sinä aioit minut syrjäyttää, kansleri?" kysyi hän toisen kerran.
Pallas oli roomalainen, eikä hän pettänyt syntyperäänsä silloinkaan, kun hän näki kuoleman silmäinsä edessä. Hän nosti päätään, katsoi lujasti Neroa silmiin ja virkkoi:
"Minä tahdoin syrjäyttää caesarin, joka ylenkatsoo ystäviänsä ja palkitsee vihollisiansa."
"Sinä olisit purppuran arvoinen, jota tahraa veristen rikosten häpeä, Pallas. Ehkä olisit sinä suurempi kuin minä — ehkä. Sillä minä voin todistaa, etten minä tälle purppuralle häpeää tuota."
"Sinulla on voima", vastasi Pallas rauhallisesti. "Tee kuten parhaaksi katsot."