Caesar antoi merkin jollekin etuhuoneessa olevalle henkilölle.
Vanha, inhottavan näköinen rampa vaimo, kummallisesti puettu, antoi juomanlaskijalle pienen hopeaisen pullon. Silmänräpäykseksi yhtyivät juomanlaskijan ja Neron katseet.
Tämä nyökäytti, ja tekoparran alla vetäytyi juomanlaskijan suu ilkeään hymyyn.
Juomanlaskija oli Anicetus, nykyään Neron uskottu. Ei kukaan nähnyt, kuinka hän verkkaan ja huolellisesti laskien valutti pullosta kymmenen pisaraa muutamaan maljaan; ei kukaan nähnyt miten hän vaihtoi tämän maljan erään toisen kanssa ja sitten toi sen pöydälle.
Juopuneena, kasvot vääntyneinä ja silmät hehkuvina heilutti caesar maljaansa.
"Britannicuksen terveydeksi, Rooman jalon prinssin, urhoollisimman sotilaan ja uskollisimman ritarin kunniaksi!"
Britannicus hymyili.
"Caesarin onneksi, joka on, lahjoittaakseen Roomalle rauhan, uhrannut oman leponsa."
Hän vei maljan huulilleen. Caesarin katseet tarkastelivat häntä kuten pedon silmät.
"Eläköön Britannicus", kaikui huoneessa. Silloin — mitä merkitsee tämä? Prinssi, puristaen suonenvedontapaisesti maljaa oikeassa kädessään, hyppää paikaltaan, horjahtaa, tarttuu pöydän reunaan pysyäkseen pystyssä ja puhuu kolkolla äänellä luonnottoman suuriksi levinneet silmät jäykästi Caesariin suunnattuina: "Kolminkertainen murhamies — jälkeeni verioikeus!"