Viimeisin voimin singahutti hän maljan caesaria kohti. Se lensi keisarin ohi, mutta jäännökset sen sisällöstä tahrasivat hänen kallisarvoisen, turkisreunusteisen purppuransa, jättäen siihen suuria täpliä.
Britannicus oli luhistunut maahan eikä enään liikahtanut. Nero seisoi vapisten valtaistuinkorokkeen viimeisellä portaalla. Osa vieraista oli paennut, rajaton hämminki vallitsi seurassa.
Nero nosti kättään.
Hänen kasvonpiirteensä tasaantuivat.
"Prinssi — voipi pahoin. Viekää hänet ulos —."
Juhla jatkui edelleen.
XIV LUKU.
JULIA.
Syvällä maanpinnan alapuolella sijaitsevassa vankilanholvissa, jossa päivän ja yön vaihteesta ei mitään tiennyt, istui Julia kiveen kahlittuna.
Hänen kasvoistaan henki rauha ja osaansa alistuminen. Viikkomääriä oli hän jo täällä istunut kohtaloansa odotellen. Mutta kukaan ei hänestä huolinut. Ystävät näyttivät hänet unhoittaneen samoin kuin vihollisetkin.