Oktavia ei vastannut.
Julia ymmärsi kaiken. Naiset lukevat tapahtumat jo silmäyksistä. Hän katsoi Oktaviaan kauhistuneena. Sitten kääntyi hän poispäin, kätki kasvonsa hiljaa nyyhkien togaansa.
Oktavia istui hiljaa, liikkumattomana, katsellen polttavin silmin tyhjään pimeyteen.
Hän oli unohtanut itkemisen taidon, onnettomuuden viimeisen lieventäjän.
Hetkisen kuluttua sanoi keisarinna:
"Sinun pitää paeta, Julia."
Tyttö katseli ihmetellen häneen.
"Paeta? — Miksi?"
"Miksikö? Siksi, että sinut muutoin surmataan." Julia hymyili. "Se on hyvä."
Oktavia vaikeni hetken; sitten sanoi hän lempeästi: