"Sinä kuolisit mielelläsi?"
"Kyllä, Oktavia."
"Kuolema on vapahdus kaikesta pahasta."
Keisarinna lausui tuon hartaasti kuin rukoillessa.
Julian silmät loistivat.
"Mutta sinä et saa kuolla", jatkoi Oktavia, "sillä sinun sydämessäsi orastaa toivo paremmasta, onnellisemmasta elämästä. Kuolemasi olisi hyödytöntä, se olisi rikos."
"Rikos? Jos Jumala itse lähettää minulle pyövelit?"
"Jumala? — Jos sinun Jumalasi on niin viisas, oikeudenmukainen ja kaikkivaltias, kuin sinä olet häntä kuvaillut, ei hän voi tahtoa sitä, että koko elämän sisältö on vaan kärsimystä."
"Mutta, Oktavia, tätä elämää seuraavan elämän sisältö on onnellisuus."
Oktavia katsoi Juliaa silmiin ja sanoi lujasti: