"Minkä kohtalo sinulta kielsi, sen voi jumalien suosio suoda. Jumalat ovat rohkeiden puolella. Kuinka ihana sinä olisit — caesarina!"
Otho päästi huudahtuksen ja hypähti pystyyn. Hänen silmänsä hehkuivat, huulet vapisivat. Käsi puristi sivulla riippuvaa lyhyttä miekkaa.
Hänen edessään istui Poppea kauniimpana, viettelevämpänä kuin koskaan.
"Surmaa hänet", sanoi hän kiehtovasti hymyillen.
Esiriput lensivät syrjään.
"Caesar", ilmoitti orja.
Poppea otti silkkivaipan lattialta ja heitti sen välinpitämättömästi hartioilleen. Hänen silmänsä suuntautuivat säihkyen Othoon, jonka otsalla pisaroivat hikihelmet.
Nero astui sisään. Oven edessä seisoi vartija. Mutta hän itse oli aseeton. Hänen synkkä katseensa kiintyi Othoon.
Sitten kääntyi hän Poppeaan päin ja suudellen hänen vaippansa lievettä kuiskasi hän:
"Tahdotko, että maailman valtijas olisi sinun ensimäinen orjasi?"