"Oletko kristitty?" kysyi upseeri.
Mutta vastausta ei kuulunut. Liikkumatonna, jäisen rauhallisena istui tyttö siinä, pää kumarassa.
"Kuka olet?" kysyi jälleen upseeri.
Ei vastausta.
"Olet vaiti! Seuraa meitä, tyttö!"
Mutta hän ei liikahtanut.
Silloin astui upseeri vihaisena lähemmä ja tempasi valkoisen verhon tytön silmiltä.
Kauhistuneena ponnahti hän takaisin.
"Marcia! — Marcia!" huudahti hän toistamiseen, "ystäväni Silanuksen sisar! Kuinka olet sinä täällä, tyttö?"
Silloin huomasi hän, että tytön kasvot olivat vaaleat kuin norsunluu.
Silmät olivat sulkeutuneet ja huulilla kuvasteli onnellinen hymy.