Poppea lepäsi kultakoristeisella vuoteella purppuraisen katoksen alla. Nero oli polvillaan leposohvan edessä, antaen päänsä nojata hänen syliinsä.
Akte istui toisessa päässä huonetta, mattopeitteisellä lattialla, ja lauloi.
Nero kuunteli tarkkaavasti, Poppean katsellessa miettiväisenä lattiaan.
"Mikä laulu tuo oli, orjatar?" kysyi Nero kääntämättä päätään.
"Olen kuullut sen Kreikassa", vastasi Akte.
"Minusta tuntuu, että olen kuullut sen joskus Roomassa", jatkoi Nero, nojaten miettien päätään käteensä.
"Minä lauloin kerran sen sinulle, caesar", sanoi Akte.
"Koska se oli?" kysyi Nero haaveksivasti.
Poppea kohoutui paikaltaan säkenöivin silmin.
"Silloin, kuin —" Akte pysähtyi.